Tänään illalla minulla on ihana tilaisuus päästä kuuntelemaan Nordea Jean Sibelius Orkesteria Helsingin uuteen Musiikkitaloon! Tätä nuorista muusikoista koostuvaa orkesteria minulla oli ilo kuulla ensimmäisen kerran noin vuosi sitten Finlandia-talossa. Silloin nuori viulisti Kreeta-Julia Heikkilä esitti Sibeliuksen viulukonserton, ja lisäksi kuultiin Ludwig van Beethovenia sekä uudelleen suosikikseni noussut Dvořákin sinfonia "Uudesta maailmasta" (varmaankin tunnetuin teema tuosta "Uudesta maailmasta" kuultavissa mm. tästä).
Sibeliuksen viulukonserton olen kuullut sekä levyltä, radiosta että livenä useita kymmeniä kertoja, se on mielestäni - tietenkin Finlandian ohella - parasta Sibeliusta. Youtubesta löytyy koko viulukonsertto; Radion Sinfoniaorkesteri vuodelta 1990 solistinaan vuoden 1985 Sibelius-viulukilpailun voittaja Leonidas Kavakos. Linkki tähän ihanuuteen löytyy tästä, ja taattu ihokarvojen nostatus alkaa viimeistään kohdasta 29:12.
 |
| Kuva: Google/Listal.com |
Sibeliuksen viulukonserton lisäksi minulla on toinen rakas ja tärkeä klassinen mestariteos, jota yritän käydä kuuntelemassa niin useassa paikassa kuin vain pystyn. Valitettavasti sen löytäminen konserttitalojen ohjelmistoista on hieman hankalampaa kuin tämän viulukonserton löytäminen: kyseessä on Rahmaninovin kolmas pianokonsertto. Tätä pianokonserttoa pidetään yhtenä teknisesti vaikeimmista pianokonsertoista, mutta palataan siihen myöhemmissä blogiteksteissä...
Saman teoksen kuunteleminen eri muusikoiden esittämänä on muuten paljon mielenkiintoisempaa kuin miltä se ehkä näin kirjoitettuna kuulostaa. Vaikka nuotit ovat samat, on tulkinnalle aina tilaa - ja myös tilaus! Esimerkiksi tuo vuosi sitten kuulemani nuoren viulistin versio Sibeliuksen viulukonsertosta oli totisesti erilainen kuin jo enemmän elämänkokemusta omaavan viulistin versio. Henkilökohtaisesti uskon, ettei kyse ole tällaisessakaan tapauksessa vain teknisestä erosta, vaan nimenomaan tulkinnasta, tunneyhteydestä ja uskalluksesta, jonka itsensä tunteminen tuo mukanaan. Piristä pimeää marraskuista päivää ja kuuntele vaikka Youtubesta kaksi versiota jostain klassisesta teoksesta. Erilaisia ovat, eikö vain?
Pienen volttauksen jälkeen takaisin NJSO-orkesteriin. :-) Kyseessä on siis vuonna 2007 perustettu orkesteri, jossa nuoret, lahjakkaat muusikot voivat saada arvokasta kokemusta ja orkesterityön koulutusta suomalaisten huippuammattilaisten johdolla. Tällä hetkellä orkesterin taiteellisena johtajan toimii Jukka-Pekka Saraste: hän myös muuten johti tuon linkittämäni Kavakos-version Sibeliuksen viulukonsertosta. Ihaninta ja mieleenpainuvinta vuodentakaisessa konsertissa oli juuri nuoruus, into ja ilo! Istuin konsertissa isäni vieressä, ja väliajalla keskustelimme siitä, että olimme molemmat huomanneet erityisesti orkesterin takarivissä istuneen oboistin. Hän oli mukana joka solullaan ja koko sielullaan, hymyili, eläytyi, ja kiinnitti huomiota positiivisella tavalla. Kuinka monessa "aikuisten orkesterissa" huomio kiinnittyy takarivin oboistiin?!
Tämän illan konsertti on samalla levynjulkistuskonsertti: NJSO on ensimmäinen orkesteri, joka on levyttänyt uudessa Musiikkitalossa.
Tiedossa on siis mukava, musiikin täyttämä ilta. On myös hauskaa päästä Musiikkitaloon, josta on keskusteltu niin paljon jo rakennusvaiheessa, ja keskustelun aiheita tuntuu riittävän edelleen. No, huomenna voin kantaa oman korteni mielipiteiden kekoon.
Lisätietoa NJSO-orkesterista voi lukea täältä.
 |
| Kuva: © www.njso.fi |
Lempeää sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei, ja kiva, kun kommentoit! Kommenttisi julkaistaan vahvistuksen jälkeen.
t.Tupuna