Kiitollisuus

Kuten jo eilen totesinkin, olin edellistä tekstiä kirjoittaessani hyvinkin kriittisellä ja arvostelevalla tuulella. Tekstin kirjoittamisen ja "julkaise"-napin painamisen jälkeen aloin kuitenkin miettiä asiaa tarkemmin: vaikka kuinka välillä tuntuukin "oikeutetulta" arvostella saamaansa kohtelua ja niitä tapahtumia, joissa on ollut osallisena, pitää kuitenkin samassa yhtälössä muistaa ne lukuisat kiitollisuuden aiheet, joihin meillä kaikilla on aihetta. Sinulla, jonka eteen ärsyttävä autoilija kiilasi aamuruuhkassa. Ja Sinulla, jonka tietokone aloitti automaattisen päivityksen sillä aikaa, kun itse hait aamukahvia. Ja Sinulla, jonka huolella pakkaamat eväät jäivät sittenkin eteisen pöydälle...

Olivia-lehti on kerännyt lukijoiltaan "alkavan pimeän vuodenajan kunniaksi 99 ihanaa asiaa. Pyysimme niitä lukijoilta ja keksimme loput itse. Se oli helppoa, kun avasi silmät." Nämä 99 ihanaa asiaa on ripoteltu lehden sivuille, ja voi, miten ihania ja yksinkertaisia, arkisia asioita ne ovatkaan. Voisikohan tätä ideaa soveltaa niin, että nyt, vuodenvaihteen lähestyessä, kirjoittaisi ensi vuoden kalenteriin, sinne tänne, näitä pieniä asioita, joista tuntee kiitollisuutta. Ja sitten, ensi vuonna, sitä ehkä paremmin muistaisi hetkeksi pysähtyä kiitollisuuden aiheiden ääreen: ne kun olisi oikein paperille kirjoitettu. (huom: tämä toteutus edellyttää paperikalenteria!)

75-vuotias "varakummisetäni" on yksi positiivisimpia ihmisiä, joita koskaan olen tavannut. Hän kertoi pyrkivänsä aloittamaan jokaisen päivän positiivisella ajatuksella "onpa ihanaa, että pääsen itse ylös sängystä!". Olen pyrkinyt noudattamaan tuota ohjetta, mutta myönnettävä on, että syksyn pimetessä kohti talvea tuo ajatus ei ole aamuisin se ensimmäinen...

Valoisaa päivää - myös ajatuksellisesti!

Kuva: © Tupuna