Mahdollista - pakollista?

Sähköposti, tuo nykyajan viestintäväline, on totuttanut meidät entistäkin lyhyempään kommunikointiin. Enää ei tarvitse entisajan puhelinkeskustelujen tapaan esitellä itseään, pyytää puhelinvaihdetta yhdistämään puhelu oikealle henkilölle, esitellä itseään uudestaan, esittää asiaansa monin sanankääntein ja lopettaa puhelua hyvästelyin. Ei. Vastaanottajan tiedothan lukevat jo "kenelle"-kentässä, ja omatkin tiedot näkyvät usein automaattisessa viestin allekirjoituksessa. Sähköpostin kirjoitusikkunassa voi mennä suoraan asiaan, ja parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa viestinkin voi purkaa turhista verbeistä ja muista täytesanoista vaikka ranskalaisiksi viivoiksi.

Mutta haluammeko me tällaista viestintää? Tekstiviestien mystiset lyhyet viestit ovat mielestäni edes jotenkin perusteltavissa (mitä pidempi viesti, sitä kalliimpi veloitus), mutta muutaman täydellisen virkkeen kirjoittaminen sähköpostiviestiin, tervehdyksineen ja allekirjoituksineen, ei vie liikaa kenenkään aikaa. Bonuksena sillä voi estää vastaanottajaa pahoittamasta mieltään.

Mistäkö aihe tähän kirjoitukseen? No: lähetin eilen aamulla erään tunnetun helsinkiläisen ravintolan nettisivujen kautta pöytävarauspyynnön. Kirjoitin pöytävaraus-napista auenneeseen sähköposti-ikkunaan tervehdyksen, itse tiedustelun, "ystävällisin terveisin" -lopetuksen sekä allekirjoituksen yhteystietoineni. Lähetin viestin matkaan. Noin tunnin kuluttua sain vastauksen, joka tähän kopioitakoon:
 

"Hei,

Valitettavasti lauantai-ilta on jo täyteen varattu."

Eikä sitten muuta. Luin viestin ja jatkoin töitäni. Muutaman hetken kuluttua minua alkoi kuitenkin ärsyttää tuo viesti. Olisiko lopputervehdys ja allekirjoitus ollut liikaa vaadittu? Oliko kirjoittajalla todellakin niin kiire, että hän ehti kirjoittaa vain tuon? Eikö tuo ole sama asia kuin se, että kohtaisi hovimestarin tai tarjoilijan kasvokkain, ja annettuaan vastauksensa hän ei sanoisi enää mitään, vaan heivaisi minut ravintolan ulkopuolelle ja sulkisi oven, sanomatta sanaakaan?

Kuten, hyvä lukija, huomaat, olen ärsyyntynyt.

Ystäväni kävi viime viikolla lounaalla kesken työpäivän, kuten tavallista on. Takaisin töihin tullessaan hänkin oli ärsyyntynyt. Syy: lounasravintolassa niin maksu baaritiskillä kuin lounaan sujuminen sekä ravintolasta poislähtö tapahtuivat täysin yksipuolisesti kommunikoiden. Ystäväni puhui. Ravintolahenkilökunta ei.

Oma, vankka, mielipiteeni on, että tällaiseen "asiakaspalveluun" ei pidä tyytyä. Silloin, kun joudun todistamaan tällaista tilannetta, aion olla yhteydessä ko. ravintolaan, kahvilaan, hotelliin, kauppaan, tms, ja ystävällisesti kertoa, että rahalle olisi mukava saada paitsi aineellista vastinetta niin myös palvelua. Se ei kai ole liikaa pyydetty?