Hyvän mielen viikonaloitus

Kevät on lähempänä kuin uskommekaan - helmikuu on jo lähempänä loppua kuin alkua! Yksi varma kevään merkki on myös se, että päivänvalo lisääntyy jo sitä vauhtia, että jos aamulla herääeikä ikkunan takana enää ole pilkkopimeää, ei välttämättä ole vielä nukkunut pahasti pommiin.... :-)

Musiikintäytteisen viikonlopun innoittamana liitän tähän iki-ihanan Hugh Laurien (pidempi tekstini hänestä löytyy täältä) uusimman levytyksen, klassikon "Unchain my heart". Video on kuvattu Hollywoodin perinteikkäillä Oceanway-studioilla, joiden tiloissa ovat levyttäneet IHAN kaikki. Ainakin NE kaikki, joita minä arvostan.

Stephen Fry, Hugh Laurien pitkäaikainen ystävä, on kommentoinut, että jollei hän rakastaisi tätä miestä niin paljon, hänen olisi pakko vihata tätä, sillä Laurie tuntuu onnistuvan kaikessa, mitä tekee. Tämä monitaituri-Laurien versio "Unchain my heart" -kappaleesta on hieman toista kuin se nelikymppisille tuttu Joe Cockerin versio, mutta tervetullut versio on tämäki. Kappaleenhan levytti ensimmäisenä Ray Charles vuonna 1961,

Video: youtube.com

Ja vielä tähän loppuun sitä kevyempää "Fry & Laurie" -viihdettä vuosikymmenten takaa: yksi "A bit of Fry and Laurie" -tv-sarjan klassikkolopetuksista, joissa parasta antia ovat Stephen Fryn tanssiaskeleet sekä Hugh Laurien "trumpettisoolo".

Hyväntuulista viikkoa Sinulle, lukijani! "Please, Mr Music, will you play....."

".... kai rakastua saan vielä stadiin nukkuvaan?"

Näin on sanaillut Hector, ja nuo sanat tulivat välittömästi mieleeni nähtyäni tämän "A year in Helsinki (Timelapse)" -videon:

Upea video on Timo Viitasen käsialaa, ja Metro-lehti tiesi kertoa, että videota on kuvattu viimeisen kahden vuoden aikana. Myös Oulusta on tehty vastaava timelapse-video, mutta sitä en ole vielä ehtinyt katsoa - jäin lumoutuneena tuijottamaan kaunista Helsinkiä tästä Viitasen videosta. Ja mikä parasta: silmien ohitse vilistää niin lukematon määrä kuvia, että tässä riittää katsomista pidemmäksikin aikaa!

Ja niin: videon kesto on todellakin yli kahdeksan minuuttia, mutta jos Sinusta tuntuu siltä, että "on se kyllä pitkä, en kyllä ehdi katsoa", niin ongelma ei ehkä sittenkään ole videossa.... :-) Kehotan käyttämään viikonlopun toivotusta vapaa-ajasta kahdeksan minuuttia juuri tämän videon katsomiseen - uskon, ettet pety!

"... mä öisin näitä kortteleita mittailen...." (Hector)

P.S. Timo Viitanen: jos luet tätä, niin "Kiitos!". Olisi myös mukava tehdä pieni postaus siitä, miten tällainen video koostetaan: ottaisitko yhteyttä? :-)

Pieniä ihmetyksen aiheita

Helmikuun puolivälin viikko on puolivälissä. Kadulta, ikkunan takaa, kuuluu lumitöiden ääniä. Istuksin sohvalla ja pohdin asioita, jotka ovat aiheuttaneet viime aikoina ihmetystä:

1) Puolikas kahvakuula: katselin äsken televisiosta Leijonan luola -ohjelmaa. Siellä sijoitusta keksinnölleen haki mies, joka oli keksinyt, että kahvakuulan voi halkaista kahteen osaan, ja sitten käyttää näitä kuulanpuolikkaita käsipainoina. Hmm, ööh, tuota noin: miksi ihmeessä kokonaista kuulaa ei voi käyttää käsipainona? Miksi kuula pitää halkaista?

Ja kyllä, olen siis sitä mieltä, että kahvakuula (mielellään, ja oikeastaan ainoastaan, sellainen "vanha, neuvostoliittolaismallinen" kisakuula) on yksi tehokkaimpia ja monipuolisimpia treenivälineitä koko ihmiskunnan historiassa.

Kuva: www.compactfit.com

2) Marry me -sanoitus. Ensinnäkin: kuulun siihen vanhakantaiseen sukupolveen, jonka mielestä Eurovision laulukilpailuun valitaan edustaja kansallisessa Eurovision laulukilpailussa, eikä missään Uuden musiikin kilpailussa. Juu, onhan Ruotsissakin Melodifestivalen, mutta sitäpä onkin kutsuttu tuolla nimellä jo vuodesta 1959.

Mutta asiaan: jos nyt unohdetaan kokonaan tänä vuonna Suomen edustuskappaleeksi valitun Marry me -kappaleen arvostelu, niin haluan kertoa, etten ymmärrä laisinkaan lehdistä ja netistä lukemiani kommentteja, joissa arvostellaan kappaletta mm. "antifeministeseksi huutolauluksi" ja tekstiltään naista alentavaksi. Koska tämä kohu on uutisoitu jo Ruotsissakin, toivon totisesti, että kyseessä on vain hyvin suunniteltu markkinointikikka. Samaan aikaan kuitenkin pelkään, ettei asia ole näin, vaan joku on oikeasti sitä mieltä, että viihteellisessä laulukilpailussa laulettu värssy

"Baby, I feel like a sinner, skipping dinner to be thinner
Where is my proposal?
I'm your slave and you're my master
Oh baby, come on, take your shot."
(sanat: Krista Siegfrids, Erik Nyholm, Kristofer Karlsson, Jessika Lundström)

antaa Suomesta ja suomalaisista naista alentavan kuvan. Löysätkää pipoa, hyvät ihmiset, kyseessä on viihteellinen laulukilpailu - ei puhe YK:n yleiskokouksessa!

Vielä jäin miettimään, millaisenkohan kuvan Suomesta ja suomalaisista antoivat muinoin esimerkiksi nämä säkeet:

"Bye bye, baby, baby, goodbye
Lähden pois vaikka yksin jään
Bye bye, baby, baby, goodbye
Itke en, kun loppuu tää."

tai

"Ja jos kiinnostaa tää meno nyt,
niin nauti siitä kunnes läkähdyt.
Ja kohta säkin sanot tää biitti mulle kiitti.

Reggae OK."

tai

"Pylly vasten pyllyä pump-pump
Siinä sitä jotakin on... ai ai ai...
Pylly vasten pyllyä pump-pump
Kuumat väreet aikaan se sai niin se sai"

3) Automaattisen saippuapumpun mainos. Olet varmaan nähnyt tv-mainoksen, jossa mainostetaan automaattista saippuapumppua kotitalouksiin. Kyseessä on laite, josta saa kädelleen annoksen saippuaa pumppuun koskematta, ja se on nyt sitten mainoksen mukaan hygienian tae.

Tämä on kenties tyhmä kysymys, mutta vaikka sitä saisikin bakteereja käsiinsä saippuapullon pumppuun koskemalla, niin eivätkös ne sitten peseydy siinä saippualla pesemällä pois?

Tällaisia kysymyksiä täältä sohvalta tällä kertaa. Taidan seuraavaksi katsella jonkun dvd-elokuvan, jotta saisin teille syvällisempää tekstiä luettavaksi. :-)

Mukavaa loppuviikkoa Sinulle, lukijani!

Mitä sitten, jos maailma on miesten?

..... siis jos asian esittää yksi suosikkilaulajistani, brittiläinen soul-laulaja Seal!

(ylläoleva video on tietääkseni Italian XFactor-lähetyksestä tallennettu: kukahan tuo nuokkuva miestuomari oikein on....?)

Kymmenen päivän päästä 50-vuotispäiväänsä viettävä Seal on varmaankin tehnyt oikean valinnan käyttäessään vain yhtä etunimeään taiteilijanimenään. Hänen koko nimensä kun on Seal Henry Olusegun Olumide Adelo Samuel. Tuo voisi olla hankalampi muistaa... Eksoottinen nimi ja perimä selittyvät brasiliais-nigerialaisilla vanhemmilla, mutta Seal on syntynyt Brittein saarilla.

Sealin arkkitehtuurin opinnot keskeytyivät, kun musiikki vei mennessään, ja vuonna 1991 ilmestyi hänen ensimmäinen oma albuminsa. Tähän päivään mennessä häneltä on ilmestynyt yhteensä yksitoista albumia, joista viimeisimmän kolmen levyn joukossa on kaksi soul-klassikoihin keskittynyttä levyä, Soul (2008) ja Soul 2 (2011). Olen itse sekä Seal- että soul-klassikkofani, joten molempia levyjä on kuunneltu ahkerasti, ja molemmat ovat mielestäni useammankin kuuntelun kestäviä. Toisiin klassikoihin on tietenkin saatu enemmän ytyä kuin toisiin, mutta varsinaista heikointa lenkkiä en näiltä levyiltä ole löytänyt.

Yksi ehdoton Seal-suosikkini on juuri tuo tähänkin tekstiin linkitetty "It's a man's world". Sealin versio alkaa niin kuin sen pitääkin: "niin kuin sähkövirtaan tarttuisi". Tästä ohjeesta kiitokset laulunopettajalleni! :-)

Ja vielä yksi tunnustus: en koskaan ole oppinut Sealin kenties suurimmasta hitistä, "Kiss from a rose". Mikä ihme siinä on niin hienoa....?

90/2

Viime viikonloppuna tuli täyteen 45 vuotta Tupunan elämää - oli siis juhlan aika!

Yhdessäoloa läheisten kanssa ja hyvä ruokaa kauniissa ympäristössä, siinä ovat hyvät juhlan ainekset! Unohtaa ei toki sovi kuplivaa juhlajuomaa - kerranhan sitä vain 45 vuotta täytetään!

Junnu Vainion sanoin: "Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta".

Ai niin, tuohan onkin "Viiskymppisen viisusta", eli vielä on viisi vuotta aikaa nauttia nuoruudesta!