Vanhassa vara parempi - päteekö myös ruokaohjelmiin...?

Televisio pullistelee ruoka- ja kokkiohjelmia. On kilpailua amatööreille, on kilpailua ammattilaisille, on lyhyttä, muutaman minuutin kokkiohjelmaa, on pidempää ohjelmaa, on studiossa kuvattua, on ulkomailla kuvattua... Muutama päivä sitten näin ensimmäisen kerran pätkän ohjelmasta "Saran ja Meri-Tuulin metropolit". Myönnän ja tunnustan, että näin tuosta ohjelmasta tosiaankin vain lyhyen pätkän, mutta silti tuli mieleeni, että onkohan tämä kaikki jo nähty, ja että onkohan tässä oikeasti ollut tarkoituksena tehdä varsinaisesti ruokaohjelmaa. Myönnän myöskin odottavani lähestulkoon kauhulla neloskanavan versiota Gordon Ramsayn Kurjista kuppiloista... Arvostan Jyrki Sukulaa ruoanlaiton ammattilaisena, pidän kovasti hänen ideoistaa mm. Fresh & Co. -ravintolaa ja Via-valmisruokasarjaa koskien, mutta onkohan hän oikea valinta "suomalaiseksi Gordoniksi"? Toivon kovasti olevani väärässä...

Viikonlopun riemuksi linkitän tähän ruokaohjelman vuodelta 1972: tv-kokkien esi-isien Veijo Vanamon ja Jaakko Kolmosen "Asia on pihvi", teemajaksolla "Dieetti". Onhan tämä jotenkin liikuttavaa katsottavaa... :-) Eivätkä nuo ohjeetkaan ehkä ihan helposti noudatettavia ole: päivän tärkein ateria, aamiainen, nautitaan kello seitsemän. Päivällisen juomana pilsneriä. Ja muista, että pesuvadillinen salaattia on parempi kuin kourallinen rusinoita! Lisäksi nuo seinille kirjoitetut tietoiskutaulut ovat hellyyttävät, samoin kuin huoli siitä, lausutaanko kalori k- vai s-kirjaimella (salori)!

Linkki tähän nostalgiahetkeen löytyy tästä!

Yllätys viime viikolta: Fasu Jazz

Olin viime viikolla ystäväni kanssa jäätelöllä Kluuvikadun Fazerilla. Yllätys oli suuri, kun jäätelön (minttujäätelöannos, nam!!!) lisäksi saimme nauttia hurmaavasta live-musiikista! Kävi ilmi, että Kluuvikadulla järjestetään kevään aikana kerran kuussa ns. Fasu Jazz, jossa Pop & Jazz -konservatorion oppilaat pääsevät esiintymään ja viihdyttämään kahvista, leivoksista ja jäätelöstä nauttivia asiakkaita.

Kyseisen illan aluksi oli esiintymisvuorossa ollut salonkiorkesteri, jota en valitettavasti ehtinyt kuulemaan, vaan saavuin paikalle vasta loistavan duon (kitara & saksofoni) esityksen puolivälissä. Kuulin tullessani loppuosan all time favourite -kappaleesta Kuolleet lehdet. Ah, rakastan saksofonin sointia!

Olin esityksestä ja illasta niin täpinöissäni, että unohdin pöytiin jaetun artistiesitteen Fasulle, enkä löytänyt netistäkään tietoja tästä esiintyneestä duosta. Jos nyt olisi pääni pölkyllä, niin sanoisin, että duon nimeksi mainittiin "US2", mutta satavarma en asiasta ole. Herätys, siellä Fasun nettisivujen tekopajassa: kertokaa nyt, hyvät ihmiset, lisätietoja näistä tulevaisuuden muusikkolupauksista!!!

Liitän tähän postaukseen muutaman kuvan tuosta illasta. Duon jäsenet - jos satutte joskus päätymään tänne sivuilleni: KIITOS upeasta musiikista ja eläytymisestä, ja toivottavasti näiden kuvien julkaiseminen on teille ok. Jos ei, niin laittakaa kommenttiin poistopyyntö - mutta yhteystietonne haluaisin kuitenkin. :-)

Fasu Jazz järjestetään muuten tänä keväänä vielä 12.4. ja 10.5.

Keväistä viikonloppua toivotellen

Tupuna-fani  :-)

City-oravako tämän teki?

Kotiintullessani hissin lattialla oli käpy!!

Haluaisin uskoa, että sen toi city-orava, mutta ehkä se on kuitenkin ollut kakkoskerroksen koira... :-)

Ihmisen paras ystävä

Eläinvideoita tiiraillessani törmäsin tähän: isäntäänsä kahdeksan kuukautta kaivannut koira tapaa viimein isäntänsä - ja voi sitä riemua! Tätä katsellessa ei voi olla hymyilemättä! :-)

Tämä seuraava on hieman pidempi, mutta kertoo kaikkien epämiellyttävien, raakojen ja ikävien uutisten keskellä ihanasta eläinrakkaasta toiminnasta:

Lisää tällaisia uutisia!! :-)

Energiaa viikon aloitukseen

Laulukilpailuja, niin koti- kuin ulkomaisiakin, tulee televisiosta tällä hetkellä melkein yhtä paljon kuin kokkauskilpailuja. Kaikkia ei millään jaksa/pysty/haluakaan seurata. Onneksi eräs ystävistäni vinkkasi minulle American Idol -kilpailijasta, josta varmaankin pitäisin. Ja kuinka oikeassa hän olikaan. Ainakin tämä viimeisin Joshua Ledetin esitys, "When a man loves a woman", uppoaa syvälle.

Minulle se alkuperäinen "When a man loves a woman" on Percy Sledgen esittämä versio. Joshua mainitsi tämän esityksen "esikuvaksi" Michael Boltonin version. Voi pojat. Ja tytötkin. Percy Sledge on aina Percy Sledge, mutta eiköhän Michael Bolton tullut nyt jyrätyksi.

Nautinnollista maanantaita tämän pariminuuttisen myötä!

Mitä kuva esittää?

Eilinen oli outo päivä. Huomasin sekä tarvitsevani että ostavani allakuvatun esineen.

Jo ovat nuokin muuttuneet niistä päivistä, kun lapsuudenkodissani moisen näin.

Mitä kuva esittää?

TV-vinkki

Muutama viikko sitten perjantaina surffailin myöhään illalla tv-kanavia, ja selaukseni pysähtyi Ylen ykköskanavalle. Ruutuun aukeni minulle entuudestaan tuntematon tv-ohjelma, joka suureksi ilokseni poikkesi jo ensivilkaisulla, sekä kuvaukseltaan että tunnelmaltaan, siitä C.S.I.-/N.C.I.S-rikospaikkatutkintaruumiinavauspoliisisarjatarjonnasta, joka on vallannut kaikki televisiokanavat. Tuntuu todella tylsältä, että joku on kehittänyt sinänsä ihan vetävän tv-sarjan juonen, mutta sitä sitten kopioidaan kaikkiin maailmankolkkiin. Kohta varmaan telkkariin rävähtää se "C.S.I. Korso"...

No, mutta jämähdin siis yhdeltä vilkaisulta katsomaan tuota perjantai-illan tv-ohjelmaa, joka osoittautui neliosaiseksi minisarjaksi "Ihmiskauppiaat", alkuperäiseltä nimeltään Human Trafficking. Sarja kertoo, kuten nimikin jo paljastaa, ihmiskaupasta, keskittyen seuraamaan kolmen naisen/tytön kohtaloita. Tsekkiläinen Helena, ukrainalainen Nadia ja amerikkalainen Annie Gray joutuvat kukin tahollaan seksiorjiksi Robert Carlylen esittämän Sergein ihmiskauppaimperiumiin.

Sarja ei ole kevyttä katsottavaa. Jos kuitenkin kaipaat hyvin tehtyä tv-viihdettä (voiko tätä aihetta kutsua viihteeksi....?), jossa juonenkäänteet eivät ole kellonajan tarkkuudella ennalta arvattavissa, ja jossa käsikirjoitus antaa hyville näyttelijöille mahdollisuuden näytellä ihan oikeasti, suosittelen tutustumaan Ihmiskauppiaat-sarjaan. Sarja on tullut televisiosta aivan alkuvuodesta, mutta on nyt jo uusintakierroksella. Ihan ensimmäistä jaksoa ei enää Yle Areenasta ole nähtävillä, mutta kakkosjakson katsomisaikaa on jäljellä yhdeksän päivää. Kolmos- ja nelosjakso tulevat siis ykköskanavalta perjantaisin klo 22.55. Linkki Ylen sivustolle on tässä.

Ai niin, näyttelijöistä vielä: tätä kanadalaista sarjaa tähdittävät Mira Sorvino, Donald Sutherland (Tupuna tykkää!) ja Robert Carlyle.

Kuva: wikipedia

Neljä viisasta riviä viikon aloitukseksi

Keväistä viikkoa näillä sanoilla toivottelee Tupuna!

"To do is to be" - Rousseau
"To be is to do" - Sartre
"Do be do be do be do" - Sinatra
"Ja ba da ba do" - Retu Kivinen

Sanavarasto ajan tasalle!

Suomen kieli on hieno ja rakas kieli, äidinkieleni. Kielihän kehittyy, välillä positiiviseenkiin suuntaan. Kieleen tarttuu uusia sanoja milloin mistäkin: joskus suomenkielisinä väännöksinä (todellakin väännöksinä, ei käännöksinä) jostain muusta kielestä, joskus taas pelkästä tarpeesta jonkin uuden asian ja/tai esineen ilmaannuttua osaksi ihmisten arkipäivää. Kotimaisten kielten keskus tekee arvokasta työtä suomen kielen eteen, mm. keräämällä näitä uusia sanoja vuosittain ilmestyviin koosteisiinsa. Aina nämä uudissanat eivät ainakaan minun mielestäni ole niin onnistuneita...

Tässä harkittavaksi uutta sisältöä Sinunkin sanavarastoosi vuoden 2011 uudissanalistalta:

ekoluokka VR:n uusi matkustusluokka, joka korvaa entisen toisen luokan. Eko tulee sanasta economy  (ja viittaa taloudellisuuteen, edullisuuteen) eikä sanasta ekologinen.

ekstraluokka VR:n uusi matkustusluokka, joka korvaa entisen businessluokan

hidaskassa kiireettömän kassa-asioinnin mahdollistava palvelu eräissä marketeissa

huokoistaa (kuv.) tauottaa, pitää taukoja työnteossa 

kokemusasiantuntija omien kokemustensa myötä (ei opiskellen) asiaan perehtynyt henkilö

kotoilu (engl. homing) koti- ja käsitöiden harrastaminen kiireisen elämänrytmin vastapainoksi, myös osana downshiftausta eli hitaampaan elämäntapaan siirtymistä

krepperia kreppejä eli (täytettyjä) ohukaisia tarjoava ravintola tai kioski

lokkisota kamppailu lokkien hävittämiseksi Helsingin Kauppatorilta 

lukukoira, kirjastokoira koira, joka on koulutettu kuuntelemaan kirjastossa varsinkin lukemaan opettelevien lasten ääneen lukemia satuja

marttailla hidastaa, rauhoittua esim. kotona puuhailuun. Sana on peräisin Marttaliiton kampanjasta
”Hidastamalla hyvinvointiin”. Samaan on aiemmin viitattu sanoilla homing eli kotoilu ja downshifting eli  hitailu.

masutuubi putkimainen joustava äitiysvaate

mauto (lyh., ark.) mopoauto, pikkuautoa muistuttava kevyt moottoriajoneuvo

perhesurma omien perheenjäsentensä surmaaminen

sahasää ääripäästä toiseen nopeasti vaihteleva sää

sixpack (kuv.) pääministeri Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallitus

sote-ala (lyh.) sosiaali- ja terveysala

vauvamaha raskaana olevan naisen vatsa. Sanaa on käytetty etenkin Ruotsin kruununprinsessa Victoriasta kertovissa uutisissa.

Ja nyt vain käyttämään näitä uusia sanoja. Sitähän voi vaikka hidaskassalta käydä kyselemässä, onko ihan ok, että jätti mauton jalkakäytävälle siksi aikaa, kun tuli ostamaan masutuubin, jossa on kiva kotoilla. :-)

Mukavaa perjantaita!

Eläinvideoiden ihanuus

Sain tänään ystävältäni vinkin todelliseen "päivän piristys" -videoon, joka tulee tässä:

Oscarin arvoinen suoritus, sanoisin!

Youtuben eläinvideothan ovat sekä vapaapäivän, mutta etenkin työpäivän kahvihetken piristys. Niiden ongelma vaan on se, että niihin jää "koukkuun". Siihen Youtuben sivupalkkiin ilmestyy aina toinen toistaan kiinnostavampia videoita: "Katsonpa vielä tuon. Ja tuon. Ja tuon." :-)

Hauskoja katseluhetkiä - aamu- tai päiväkahvin kera tai ilman (katsotpa sitten vain nämä kaksi videota, tai muutaman lisää...)!

Uusinta uutta tekniikan saralla - silloin ennen

Olen tässä viime viikkojen ajan "nauttinut" uudesta läppäristä. Onhan se nopeampi ja tehokkaampi ja miellyttävämpi, näppäimistö toimii kevyemmin jne jne, mutta yllättävän pitkän ajanjakson saa varata siihen, että tulee vastaan jotain pientä säätämistä, asentamista, ratkaisemista... Vaikka kuinka pohtisi, niin kertaistumalta ei pysty muistamaan, mitä kaikkea sitä koneellaan tekee, ja mitä kaikkia ohjelmistoja käyttää ja tarvitsee. Onnekseni olen saanut paljon apua ihanilta työkavereiltani, joten tämä projekti alkaa olla voiton puolella. Kiitos! :-)

Tästä tekniikan pohtimisesta tuli mieleeni aikoja, aikoja sitten televisiossa näkemäni Paul Hogan -sketsi, jossa baaritiskillä istuva mies esitteli naisystävälleen silloista uusinta uutta rannekellojen ajalla: digitaalinäyttöistä rannekelloa! Ja voi Youtuben ihanuutta: löysin tuon sketsin! Eihän se nyt ihan sohvalta tipauta, mutta on hauska kuitenkin näin viikon alkupäiviä piristämään. Ihan tarkkaan en muista, milloin tuo sketsi on tehty, mutta muistan, että sain itse rippilahjaksi vuonna 1983 silloin niin kovin suositun ana-digi-rannekellon (nuoremmalle lukijapolvelle tiedoksi: oli TOSI iso juttu, että samassa kellotaulussa oli sekä viisarit että digitaalinäyttö), joten eiköhän tämä 1980-luvun alkuvuosiin sijoitu.

Ajankohta mielessä pitäen: hauskaa pariminuuttista sketsihetkeä!

P.S. ..... ja voisikohan tällaisen tehdä vielä vaikkapa kosketusnäyttöpuhelimesta? :-)

Tupuna kiittää vaiennutta ääntä...

Luin juuri netistä, että legendaarisen disco-yhtyeen The Trammpsin laulaja Jimmy Ellis on kuollut. Hän kuoli amerikkalaisessa hoitokodissa Alzheimerin taudin aiheuttamiin komplikaatioihin. En ole mikään suurensuuri The Trammps -fani, mutta heidän kiistaton ykköshittinsä, Disco Inferno, on tärkeä Tupunan historiassa. Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani olen jo kertonutkin, tuo Disco Inferno -kappale soi Tupunan toimittaman "Radio 198X" -"radio-ohjelman" tunnarina. Hieno, innostava, hyvin aikaa kestänyt disco-hitti: aikansa lapsi! :-)

Disco Inferno on suurelle yleisölle tunnetuin Saturday Night Fever -elokuvan soundtrack-levyltä, joka voitti yleisön suosion lisäksi arvostetun Grammy-palkinnon vuonna 1977. Disco Infernosta ovat tehneet omia versioitaan mm. Tina Turner ja Cindy Lauper, mutta minulle - ja uskon, että monelle muullekin - se ainoa oikea, muistoja tuova ja nuoruuteen palauttava versio, on The Trammpsin tuotantoa.

The Trammpsin aktiiviset toimintavuodet ajoittuvat vuosiin 1972 - 1980, mutta kaksikymmentäviisi vuotta lopettamisensa jälkeen yhtyeen jäsenet kokoontuivat vielä kerran yhteen, Dance Music Hall of Fame -tapahtumaan New Yorkissa, ja esittivät Disco Infernon - once more with a feeling. Olisinpa ollut kuuntelemassa!

Tässä vielä kerran - eikä varmaan viimeistä kertaa - se alkuperäinen Disco Inferno ja The Trammps!

Viikonlopun tv-vinkki

 Muutamia viikkoja sitten satuin aukaisemaan television myöhään lauantai-iltana, ja kanavia selatessani päädyin AVA-kanavalle. Pysähdyin hetkeksi katsomaan selvästikin musiikkiin liittyyvää haastatteluohjelmaa, jossa Woody Allenin ja Wallu Valpion piirteitä omaava mies haastatteli Elton Johnin näköistä miestä.

Kuva: sundancechannel.com

Haastattelu eteni letkeästi, ja ohjelma vaikutti muutenkin sen verran mielenkiintoiselta, että jäin katsomaan ohjelman loppuun asti. Kävi ilmi, että kyseessä on Elvis Costellon isännöimä sarja "Lavalla: Elvis Costello ja tähdet", alkuperäiseltä nimeltään "Spectale: Elvis Costello with...". AVA-kanava esittää tätä mielenkiintoista sarjaa, hyvä niin, mutta miksi ihmeessä esitysajaksi on valikoitunut lauantain ja sunnuntain välinen puoliyö? Juu, onhan tallentava digiboksi keksitty, mutta kivahan tätäkin olisi katsoa ihan reaaliaikaisesti.

Sarjaa on tehty jo useamman vuoden ajan, esimerkiksi tuo Elton Johnin haastattelujakso on nauhoitettu jo vuonna 2008. En ole koskaan ollut Elvis Costello -fani, enpä muista häneltä muita kappaleita, kuin sen Notting Hillissä soineen "She"-kappaleen, jota kyllä itse kuuntelen ennemmin Charles Aznavourin kuin Costellon esittämänä. En tiedä, onko hänellä aiempaa toimittajataustaa ja/tai -kokemusta, mutta ainakin näkemäni haastattelu sujui luontevasti. Auttoikohan asiaa, että siinä muusikko haastatteli toista muusikkoa?

Kuva: sharetv.org

Ohjelmasarjassa on mielenkiintoisia vieraita, mm. Bill Clinton (muusikkona, ei ex-presidenttinä), Bruce Springsteen (tarinaa riitti kahteenkin perättäiseen jaksoon), Smokey Robinson, Bono sekä Diana Krall (tunnettu myös Costellon vaimona, joten haastattelijana tässä jaksossa Elton John). En ole osunut television äärelle oikeaan aikaan tuon Elton John -jakson jälkeen, mutta yritänpä heti tämän blogitekstin kirjoittamisen jälkeen säätää digiboksin ajastimen toimintaan.

Tänä iltana AVAlla klo 23.50 siis Elvis Costello ja tähdet. Tämänkertaisessa jaksossa vieraina on nuoremman polven musiikintekijöitä, Jenny Lewis ja Jakob Dylan.

Tähän loppuun makupala kyseisestä ohjelmasta: Elvis Costello & Elton John sekä duetoitu Down River. Rentouttavaa viikonloppua Sinulle!

Pahoittelen, mutta nyt en ymmärrä...

Olen jo aiemmin kirjoittanut blogissani Helsingin Design Capital -vuodesta. Kuten kaikkiin teemavuosiin, myös tähän liittyy suuri määrä erilaisia teemavuosituotteita, joista jotkut ovat aiheenmukaisia ja osuvia, jotkut taas eivät niinkään.

Ostin alkuvuodesta riemuissani Arabian teemavuosimukeja, jotka ovat myynnissä "Kotikaupunki"-tuotenimellä. Sarjan, johon kuuluu neljä mukia (Puisto, Meri, Kortteli ja Keskusta), on suunnitellut vuonna 1978 Helsingissä syntynyt tekstiilisuunnittelija Miira Zukale. Arabian lokakuussa 2011 julkaisemassa lehdistötiedotteessa kerrotaan, että "Zukalen ehdotuksesta Arabian kotikaupungin tunnelma oli aistittavissa välittömästi". Yhdyn tuohon lausahdukseen.

Nämä kaikki neljä mukia ovat nähtävissä mm. Arabian verkkokaupassa, eli täällä.

Alkuvuodesta tuli myyntiin myös Iittalan HEL2012-tuoteryhmä:

Tuotteiden kuvat: www.iittala.fi

Näin nämä tuotteet ensin lehdessä, sen jälkeen "livenä" kaupassa. Vaikka kuinka yritin, en saanut niihin oikein minkäänlaista otetta, ne eivät tuntuneet "omilta", eivätkä lainkaan helsinkiläisiltä. Lieneekö syynä se, että näiden Helsingin merkkivuoden tuotteiden suunnittelijaksi on valittu ruotsalainen suunnittelija? Kaikki kunnia Per Josephsonille (lisätietoa hänestä mm. täältä), mutta hän ei, luonnollisestikaan, mielestäni tavoita hitustakaan helsinkiläisyydestä, eikä myöskään suomalaisuudesta. Siihen ei riitä se, että lätkitään astian kylkeen Olavi Virta, Juha Mieto tai Mannerheim. "Varastan, sämplään ja annan itseni inspiroitua suurista mestareista", kommentoi Josephson itse omaa taidettaan.

Tälle varastamiselle ja sämpläämiselle on aivan taatusti oikea aika ja paikka, mutta mielestäni se ei ole Iittalan Helsinki Design Capital -tuotteissa.

Poikkeavat mielipiteet ovat tervetulleita, mutta tässä asiassa päätäni on vaikea kääntää... Jään jännityksellä odottamaan, millaisia teematuotteita tämä merkkivuosi tuo vielä tullessaan. 

Hyvää naistenpäivää!

Kaikille meille naisille näin naistenpäivänä - ja miespuolisille lukijoille muuten vaan päivän iloksi: iki-ihana, charmikas Charles Aznavour ja "She".

Näin ensikuulemalta sanoisin, että Aznavourin alkuperäisestä levytyksestä ovat vuodet tuoneet sävellajia hieman alaspäin, mutta se, mikä sävellajin korkeudessa kenties menetetään, korvautuu charmin lisääntymisenä.

Kuten joku tuossa Youtuben kommenttiosiossa kirjoittaakin: toivottavasti saamme pitää Charles Aznavourin luonamme vielä pitkään - tarvitsemme hänenlaisiaan tulkitsijoita!

Hyvää naistenpäivää!

15. Phone

(.... helmikuun kuvatehtävä jäi hieman "vaiheeseen", mutta koska se oli mielestäni aika hauska haaste, niin täydennän puuttumaan jääneet päivätehtävät tässä maalis-huhtikuun mittaan).

Tämän päivän kuvatehtävä oli helppo! Puhelimeni - viime elokuusta lähtien Samsung Galaxy S 2! Hetki meni, ennen kuin opin soittamaan ja vastaamaan (ajattele, uusimpien älypuhelinten käyttöohjeissa on kohta "puheominaisuuksien käyttö" - täytyy siis oikeasti erikseen kertoa, miten puhelimella soitetaan!), mutta enää en Samsungistani luovu!

Tämä ei ole (varsinkaan maksettu) mainos, vaan silkkaa faktaa.

Ainoa ongelma tässä bloggauksessa oli, että en saanut ihan omasta puhelimestani kuvaa, kamera kun on siinä puhelimessa... Niinpä tähän kuva Verkkokauppa.comin sivuilta:

Kuva: verkkokauppa.com

Tällä voi siis soittaa ja lähettää tekstiviestejä, ja sillä voi vastaanottaa puheluita ja tekstiviestejä. Tämä on syytä kertoa ihan tähän alkuun.... Lisäksi siinä on huippuluokan kamera, jättimäinen muistikapasiteetti, helppo sähköpostikäyttöliittymä - ja kaiken kruunaa ihmis- eikä insinöörilähtöinen käyttöliittymä. Jippii! Tupuna suosittelee!

Kiitos, Iiris!

Hei, hyvä lukijani! Tupuna on täällä taas - piiiiiitkän hiljaisuuden jälkeen! Tässä on tehty töitä, päivitetty konekantaa (mikä se on se "plug-and-play", kysyn vaan!), vietetty talvilomaa jne. jne. jne. Aika on ollut kortilla, mutta samalla, kun valon määrä luonnossa lisääntyy, nousee myös Tupunan energiataso, joten tästä alkaa Tupunan blogin kevätnousu! :-)

Kaiken tohinan keskellä selkäni vihoittelee. Ja mikä kamalinta, näin ilta-, yö- ja aamu-uniselle: eniten se kipeytyy nukkumisesta! Olenkohan jo tavoittanut sen iän, jossa yöunien määrä alkaa lyhentyä? Se ei siis johdukaan siitä, ettei saisi unta, vaan siitä, että kroppa muuten vaan kipeytyy, jos nukkuu liikaa...

No, kuitenkin: muuten todella mukavan päivän päätteeksi (energisoiva laulutunti, mukava kaupunkilounas, maalaustalkoita kotosalla jne.) selkä sanoi taas yhteistyösopimuksensa irti. Sain itseni kuitenkin kärrättyä ruokaostoksille, eikä se ollut mitään sulokkaan liikkumisen juhlaa. Jäykästi köpötellen ja hammasta purren pääsin ostosten jälkeen hissiin ja matkalle kohti parkkihallia. Samaan hissiin kiiruhti hieman minua nuorempi mies, joka kantoi rinnallaan valjaissa hyvin nuorta ihmistainta, ja ostoskärryissä istui muutaman vuoden ikäinen nuori neiti. Selkeästi lapsistaan iloinen ja ylpeä nuori isä osoitti nuorempaa lastaan ja kertoi, että "tämä nuori ihminenpä oli juuri elämänsä ensimmäistä kertaa ruokakaupassa!". Vaihdoimme muutaman sanan, ja sitten ostoskärryissä istuva herttainen, minua katsova kiharapäinen nuori neiti aukaisi suunsa: "Mä oon muuten neljä vuotta! Miten vanha sä oot?" Ja ennen kuin ehdin vastata, hän jatkoi: "Mun nimi on Iiris!" Sanoin, että se on kaunis nimi, johon hän vastasi: "Mikä sun sukunimi on?" Kerroin sen, ja hän kysyi: "Mikä sun oikea nimi sitten on?"

Jokin tuossa nuoressa neidissä oli niin valoisaa ja avointa, että selkäkipu oli hetkeksi poispyyhkäisty! Kunpa edes osa tuota lapsen avoimuutta ja valoisuutta säilyisi meissä kaikissa - tai ehkä se löytyy meistä uudelleen kevään valon lisääntyessä?

Kiitos, Iiris, neljä vee!

Ja menköön tämä nyt disco-humpan puolelle, mutta oman aikani lapsena rohkenen alkavan kevään kunniaksi julistaa päivän musiikkiesitykseksi tämän: