Saanko esitellä: B.B. King

Marraskuun illat ovat kenties synkimmillään, ja d-vitamiinin, kalaöljyn ynnä muiden kemiallisten piristeiden lisäksi tarvitaan piristystä ja hoitoa myös sielulle. Ja mikäpä sen parempaa sielunhoitoa kuin hyvä musiikki! Joten: rakastamieni legendojen joukosta - saanko esitellä - B.B. King!

B.B.King: The Thrill is Gone (klikkaa tästä!)

Riley B. King, paremmin siis tunnettu B.B. Kinginä, syntyi Yhdysvalloissa vuonna 1925, puuvillaplantaasilla. Parikymppisellä B.B:llä oli kuitenkin mahdollisuus vaihtaa plantaasityöt muusikon työhön, ja Memphisistähän tuo hänenkin muusikkotarinansa alkoi. En nyt tässä ryhdy kirjoittamaan hänen koko elämäntarinaansa, koska sen voi lukea paitsi netistä niin myös mielenkiintoisesta elämäkertateoksesta "B.B. King omin sanoin". Luin tuon kirjan muutama vuosi sitten, ja sekosin kyllä siinä laskutoimituksessa, kumpiako Kingillä on ollut enemmän: naisia vai kitaroita...

Ilokseni minulla on ollut mahdollisuus nähdä B.B. King livenä kolme kertaa: kerran Järvenpään Puistobluesissa ja kaksi kertaa jäähyväiskiertueella Helsingissä. Voi, miten toivonkaan, että näitä jäähyväiskiertueita tulisi vielä lisää!!!

Vuonna 2006 vanha jäähalli oli vain puolillaan väkeä, hiemas nolostutti... Mutta ei hätää: King otti yleisönsä tiukkaakin tiukempaan otteeeseensa, ja myös jäyhät suomalaismiehet lauloivat Kingin käskystä bluesia kovaan ääneen. Vuoden 2009 jäähyväiskiertueen näyttämö oli Hartwall Areena, ja silloin suomalaisen yleisön pelasti eräs välkky suomalaismies. Kävi nimittäin niin, että aivan konsertin alkupuolella joku liikuttuneeseen mielentilaan päätynyt omituinen höpöttäjä, suomalainen mies, käveli lavan eteen ja ryhtyi kertomaan Kingille omia mielipiteitään tämän soitosta. Istuin noin kymmenennellä rivillä, enkä kuullut, mistä lavan reunalla keskusteltiin. King lopetti soittonsa, ja turvamiehet kävivät taluttamassa miehen ulos katsomosta. King huokaisi syvään ja kysyi yleisöltään: "Onko teillä muillakin tylsää?" Ja siinä samassa kuuluva miesääni katsomosta huusi, selvällä suomalaisella aksentilla: "He was Swedish!" King nauroi, yleisö nauroi, ja konsertti jatkui hyvässä hengessä...

Kingin esiintymisessä on tiettyä vanhanaikaista vakavuutta ja arvokkuutta, mutta se ei silti ole jäykkää, vaan musiikki koskettaa selvästi hänen jokaista soluaan. Erityisen hienoa on seurata hänen kasvojensa ilmeitä - tarkkailkaapa niitä näissä videoissa. Ja vanhemmiten, kun diabetes on pakottanut hänet istumaan keikoillaan, on hienoa huomata, että jammata voi myös istuen!

En ole mikään armoitettu blues-fani, mutta hyvällä bluesilla on vankka sijansa sydämessäni. Voin olla väärässä, mutta minulle B.B: Kingin blues on sitä hyvää bluesia. Siitä vielä seuraava videoesimerkki: toisen legendan, Ray Charlesin, muistoksi kootussa konsertissa esiintyvät B.B. King ja jo edesmennyt kosketinsoittajatähti Billy Preston - eikä tuo Bruce Williskään nyt ihan väärässä seurassa ole - pitkällä takamatkalla muusikkokollegoihinsa nähden kylläkin. Ja tästähän saankin hyvän aasinsillan Ray Charlesiin - häneen palaamme myöhemmin.


B.B: King: Sinner's Prayer (klikkaa tästä!)

P.S. Ja se B.B. tulee sanoista "Blues Boy".