Rauhallista joulua Sinulle

Jouluaattoaamu on valkenemassa, ja jouluaaton askareet ovat edessä. Toivottavasti nekin sujuvat rauhallisessa tahdissa ja tunnelmassa - puoliltapäivinhän Suomen Turku julistaa joulurauhan.

Rauhallista joulua Sinulle ja läheisillesi tämän iki-ihanan joulumusiikin myötä - jo tämän kuukauden toinen versio tästä ihanasta "Oi jouluyöstä"!

Ja niistä versioista...

Täällä taas joululaulujen läpitunkema bloggaaja! :-)

Tämän päivän joululaulu-menussa tarjolla olisi jazzahtava versio "Have yourself a merry Christmas" -klassikosta. Tuo laulu on aina ollut mielestäni parhaimmillaan Frank Sinatran klassikkoversiona, mutta tänä jouluna korvani nauttivat suuresti versiosta, jonka tarjoaa 77-vuotias jazz-taituri Ramsey Lewis.

Kuva: wikipedia

Ramsey Lewis on minulle uudehko tuttavuus, mutta joululaulujen jälkeen tutustun kyllä tarkemmin hänen laajaan tuotantoonsa. Siinä onkin tutustumista: Lewis on levyttänyt yli 80 levyä, joista seitsemän on saanut kultalevyn, ja onpa hänen kirjahyllyssään (tai kenties takan reunalla) myös kolme Grammy-palkintoa. Kotimaassaan USA:ssa Lewis on ollut 70-luvulta lähtien erityisen suosittu myös "ei-jazz-musiikki-fanien" piirissä, mutta silti hän nauttii arvostusta myös jazz-muusikoiden parissa. Kolmesta Grammy-palkinnosta kaksi onkin tullut sarjassa "Rhythm & Bues", ja vain ensimmäinen niistä, vuonna 1965, tuli jazz-sarjasta.







Lisätietoja tästä Earth, Wind & Fire -yhtyeenkin kanssa runsaasti yhteistyötä tehneestä muusikosta voi lukea vaikkapa hänen omilta nettisivuiltaan, eli tästä. Klikkailin jo sieltä kiertuepäivämääriä, mutta ainakin tämän vuoden keikat näyttivät kaikki olleen kotimaan keikkoja, eli USA:n ulkopuolella ei kiertuetta ollut. Ehkäpä vuosi 2013 tuo hänet myös Eurooppaan?

Ai niin, se joululaulu. :-) "Have yourself a merry Christmas" ja Ramsey Lewis!

Ei koristeita koristelun vuoksi

Tunnustan: olen kranttu ja konservatiivinen, mitä tulee vanhojen, perinteisten, lähes instituutioiksi muodostuneiden joululaulujen uudelleensovittamiseen. Lainaan tähän vapaasti Jorma Uotisen kommenttia tämän syksyn Tanssii tähtien kanssa -kilpailusta: "Uusi ei aina tarkoita edistystä." Miten oikeassa hän onkaan!

Uudet ja raikkaat versiot perinteisistä joululauluista ovat tervetulleita, jos uudistuksella on joku muu tarkoitus kuin ainoastaan uuden tekeminen uuden vuoksi, ilman sen suurempaa syytä. Minua ei todellakaan lämmitä, jos vaikkapa laulajan laulama melodia on tungettu täyteen mitä koukeroisempia kuvioita ihan vaan sen vuoksi, että laulaja osaa ne teknisesti tehdä, mutta silmistä näkee ja äänestä kuulee, että ajatus on a) joko ihan muualla, esimerkiksi tulevissa jouluostoksissa ja/tai b) omien äänikoukeroiden ihailussa. Argh!

Lopetan tämän tekstin lyhyeen, eli tähän, koska ei joulun alla sovi kovin negatiivisia tekstejä kirjoittaa. Seuraava kirjoitus tulee olemaan jo positiivisempi! :-)

Tämän "kranttu-tekstin" loppuun linkitän musiikkivideon siitä, miten tuo versiointi ja koukerointi tehdään taidolla ja tunteella ja siten, että kaiken takana on sekä tunne että ajatus.

Iki-ihana soulin kuningatar Aretha Franklin ja versio "Oi jouluyö" -klassikosta noin kolmen vuoden takaa. Katso, kuuntele ja nauti!

Video: www.youtube.com

Nuoruuden joululaulu

Marraskuussa 1984 nauhoitettiin Lontoon Notting Hillissä sijaitsevalla studiolla joululaulu sekä kuvattiin sen tekemisestä kertova video. Studiolle kokoontui merkittävä määrä silloisia britti-pop-musiikin johtavia nimiä, yhteiskuvassa muusikoita oli hieman yli neljäkymmentä.

Joululaulun sävelsivät Boomtown Ratsin Bob Geldof ja Ultravoxin Midge Ure, ja laulun myyntitulot lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen lievittämään Etiopian nälänhätää. Englannissa tätä joululaulua myytiin singlenä noin 3,7 miljoonaa kappaletta, ja se säilyi myydyimpänä singlenä aina vuoteen 1997 asti, jolloin Elton Johnin prinsessa Dianan muistoksi levyttämä "Candle in the wind" nousi kaikkien aikojen myydyin -listan kärkeen viiden miljoonan kappaleen myynnillään.

Kyseessähän on tietysti Band Aid -projektin kappale "Do they know it's Christmas". Pidetyimpien, perinteisten joululaulujen rinnalla tämä on yksi niitä joululauluja, jonka kuuleminen tuo minulle joulun. Se muistuttaa teini-iän vuosista ja jouluista, videolla näkyvien laulajien fanituksesta, maailman hädän tunkeutumisesta musiikkivideoiden höttöiseen maailmaan... Nuoruudesta.

Pitääkseen tästä kappaleesta täytyy varmaankin olla juuri tietyn ikäinen, tuon aikakauden nuorena elänyt ja kokenut. Ja vaikkei kappaleesta suuremmin pitäisikään, voi videon katsoa joko a) muusikoita tunnistaen (bongaa mm. tuuheatukkaiset Bono ja George Michael, eturivin "muka-rentoihin-vaatteisiin-puetut Bananaraman naiset, alati huolestuneen näköinen Bob Geldof....) tai b) kasariolkatoppauksille ja takatukille hymyillen.

Tiesitkö muuten, että mm. Kissin Gene Simmons ja Ace Frenchley olivat mukana soittamassa, vaikkei heitä videolla näykään?

Paluu Pariisiin

Helsingin katujen, varsinkin niiden kapeimpien, hukkuessa lumeen on mukava palata muutaman viikon takaiseen Pariisiin... Tuohon ikuiseen kauneuden täyttämään kaupunkiin, joka harmaudessaankin on kaunis. Aahh!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Vielä näin illansuussa, Linnan juhlien juuri alettua, ehdin toivottamaan Sinulle, lukijani, hyvää itsenäisyyspäivää!

.... ja ikkunasta heijastuvassa tv-ruudussa "Tuntematon sotilas" - se klo 17 alkanut...

Pariisi - joulu- vai valokaupunki?

Terveiset jouluisesta Pariisista! Lomapäivät on nyt vietetty, ja muutama tunti sitten palasin kotiin, jossa odotti "pieni lumiyllätys". :-) Kyllähän kotimaan nettilehtiä tuli sen verran seurattua, että tuo lumimyrsky oli tiedossa, mutta onhan tämä maisema tällä hetkellä yllättävän erilainen kuin lähtiessä... No, valoisampaa on nyt ainakin, ja kevät on taas entistä lähempänä!

Tähän ensimmäiseen Pariisi-tekstiin liitän muutamia kuvia pariisilaisista jouluvaloista ja somistuksista. Pariisia kutsutaan valon kaupungiksi, ja näin joulun alla sitä pitäisi varmaan kutsua jouluvalojen kaupungiksi, sen verran runsaat ovat jouluvalot - joka puolella kaupunkia. Eräänä iltana valojen aiheuttamasta virrankulutuksesta oli jopa uutisissa juttu, mutta valitettavasti en auttavalla ranskallani saanut selvää, mitä uutinen koski: ollaanko valojen käyttöä rajoittamassa, aiheuttavatko ne virtapiikkejä tai muuta vaikeutta kaupungin sähkönkäytölle, vai mistä oli kyse. No, jos nuo mahdolliset ongelmat unohtaa, niin kauniiltahan ne näyttävät, ja valaisevat kauniisti niin puistot, bulevardit kuin pienemmätkin kadut. Näyteikkunat ja suurten tavaratalojen sisäpihat ovatkin sitten jo asia erikseen - siellä lähestulkoon häikäistyy!

Lafayette-tavaratalon sisäpihan Swarowski-joulukuusi oli niin iso, että sitä ei kuvauspaikastani saanut mahtumaan yhteen kuvaan. Kimmellystä kuitenkin riitti!

Madeleine-aukion lähistöllä olevia liikkeitä oli koristeltu sekä kauniisti että, hmm, ehkä hieman dubailaiseen tyyliin?

Jouluvalojen kaupungissa jopa kongressikeskuksen rullaportaat kimmeltävät:

Joulukoristeiden lisäksi näyteikkunat notkuivat herkkuja...

 

Rivistö suklaisia "pullapoikia".....

 

.... mukaeltuja jouluhalkoja sekä....

... kokonainen kauppa pelkkiä herkkuja.

Toisaalta, joskus yksinkertainen on paljon tyylikkäämpää. Oikeastaan aika usein. Siitä esimerkkinä tämä kengännauhasomistus:

Mukavaa lumista sunnuntaita ja ensimmäistä adventtia Sinulle!

Näihin maisemiin...

Ihaniin pariisilaisiin joulumaisemiin vie Tupunan tie tällä viikolla. Tiedossa ainakin jouluikkunoita ja -valoja! Nämä seuraavat tunnelmakuvat ovat kolmen vuoden takaa.

Pyrin tuomaan tältä matkalta lisää tunnelmakuvia - ainakin hieman tarkempia kuin tämä seuraava:

Valoisaa viikkoa Sinulle, lukijani!

Paljon melua harmaasta

Keskustelin alkuvuodesta amerikkalaisen ystäväni kanssa kirjoista, ja hän kysyi minulta, joko "Fifty shades of grey" -huuma on tavoittanut Suomen. Ilmeeni varmaan paljasti, että "ei", sillä hän alkoi vuolaasti selittää, mistä on kyse. Kuulin, että kyseessä on kirjasarja, joka on ollut JÄTTImenestys Jenkeissä, ja jota KAIKKI naiset lukevat, ja josta he sitten kokoontuvat kahviloihin KESKUSTELEMAAN. Kuulosti hyvältä, sillä, anteeksi vaan, en ihan ensimmäiseksi yhdistä kolmekymppisiä amerikkalaisnaisia ja lukupiirejä toisiinsa.... :-) Tunnustan: olen ennakkoluuloinen realisti. :-)

No, tuo kirja sitten unohtui minulta täysin, mutta palasi mieleeni muutama viikko sitten, kun kävin Akateemisessa kirjaostoksilla ulkomaanmatkaa varten. Ostettuani sen varsinaisen kirjan, jota menin ostamaan (Arno Kotro - Christer Lybäck: Veitsen terällä. Palaan siihen myöhemmin....), näin kassan vieressä pokkariversion tuosta ystäväni mainitsemasta kirjasta. Nappasin kirjan hyllystä ja pakkasin sen mukaan.

Luettuani reissussa tuon Christer Lybäckin tarinan tartuin suosittuun "Fifty shades of grey" -kirjaan, ja mikä totaalinen pettymys se olikaan! Brittiläinen E.L. James on bestseller-listojen kärjessä ymmärtääkseni joka puolella maailmaa, mutta olen sitten ehkä se poikkeus, joka vahvistaa suosion... Jos joku teistä lukijoistani on a) jaksanut lukea kirjan loppuun ja/tai b) pitänyt siitä, niin olisin tosi iloinen, jos jaksaisit lyhyesti kommentoida, mistä tuossa kirjassa pidit. Luin pikaisesti netistä, että ei ehkä pitäisikään arvostella kirjaa kirjana, vaan ilmiönä. Tai sitten pitäisi pohtia kirjan määrittämää naiskuvaa. Hmm. Minulle kirja oli kuitenkin niin suuri pettymys, etten jaksanut edes lukea sitä loppuun. Se oli mielestäni venytetty versio Harlekiini-kirjoista, joita tunnustan ahmineeni nuoruusvuosinani...

Kuulun siis siihen sukupolveen, jonka nuoruuden aikana Harlekiini-kirjat tekivät maihinnousun pieniinkin ruokakauppoihin. Yläasteiässä niitä sitten tyttökavereiden kanssa ostettiin, ja hieman hihitellen, mutta salaa unelmoiden, niitä luettiin roppakaupalla. Ja nopeasti! Tuskin yhtä iltaa pidempää meni yhtä tarinaa sisäistäessä. Juonihan oli joka kirjassa sama: kaunis köyhä tyttö tapaa komean rikkaan miehen, joka on joskus pettynyt rakkaudessa ja sen vuoksi kyynistynyt. Tuo köyhä tyttö kuitenkin murtaa miehen kylmän ulkokuoren, ja noin 50 sivua ennen loppua eteentulleen vastoinkäymisen jälkeen he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti - kartanossa. Ja siinä välissä "nainen katsoi punoittavin poskin, kun mies lähestyi häntä tummunein, vaativin silmin, ja äkkiä hän tunsi miehen kuuman, vaativan kosketuksen silkkipuseronsa läpi". Ja siihen malliin.

Juu. "Fifty shades of grey" ei mielestäni poikkea tuosta perusideasta mitenkään, tai, no, ehkä tuota pehmopornoseksikuvausten yksityiskohtaisuutta on "hieman" indeksikorjattu vuosikymmenten aikana.

Voisiko kirjatrilogian menestys perustua siihen, että nykyinen kolmikymppisten sukupolvi ei ole varhaisnuoruudessaan Reginoitaan ja Harlekiinejaan lukenut....?

Jään kauhunsekaisin tuntein odottamaan kirjasta tehtävää elokuvaa. Olisipa hauska järjestää veikkaus siitä, ketkä tulevat esittämään mies- ja naispääosia! Oikein vastanneiden kesken arvon yhden Harlekiini-kirjan - kaipa niitä vielä divareista löytyy! :-)

Edit: tässä välissä tiirailin netistä, että leffastahan on jo teaser-trailerikin levityksessä. Pääosia esittävät Matt Bomer ja Alexis Bledel. Että se niistä Harlekiini-arpajaisista. :-) Trailerin voit katsoa tästä:

 

Huumaava Helen

Vikkelätahtisen viikonlopun jälkeen on hyvä hetkeksi rauhoittua - näin maanantainakin - ja kuunnella, sekä myös katsella, Helen Sjöholmin versio "Du måste finnas" -kappaleesta musikaalista "Kristina från Duvemåla".

Mikä tunne, mikä jännite, mikä keskittyminen! Tuo keskittyminen ei herpaannu pienimmäksi hetkeksikään - ei jälkeäkään kauppalistan miettimisestä säkeistöjen välillä... :-)

Ihanaa viikonaloitusta Sinulle, lukijani! Nauti tästä!

Nuoruuden pasianssi

En tiedä, minkä vuoksi, mutta jostain syystä päässäni on parin viime päivän aikana soinut todellinen nuoruusmuistokappale. Ja ei, kyse ei ole Dingosta, olen sen verran vanhempaa ikäpolvea. Ja ei, kyse ei ole myöskään Duran Duranista, eikä Modern Talkingista. Onneksi! :-)

Kuulin varmaan noin kymmenvuotiaana ensimmäistä kertaa joltakin vanhempieni ostamalta kokoelma-LP-levyltä Neil Sedakan kappaleen "Solitaire". En tietenkään täysin - tai ollenkaan - ymmärtänyt, mistä kappaleessa lauletaan, en sen sanoja enkä varsinkaan vertauskuvallista sisältöä, mutta jokin tässä haikeassa, surumielisessä kaihossa iski pieneen ihmiseen. Tätä kappaletta tuli kuunneltua monet, monet kerrat, kun ne ensimmäiset sydänsurut iskivät. Ja nehän olivat sydänsuruja tyyliin "Nyyh, se ei heittänytkään mua tänään lumipallolla" tai "Nyyh, se ei hakenutkaan mua siihen viimeiseen hitaaseen koulun pikkujouludiskossa". Niistä sitten kirjoitettiin Teinariin (eli Teinikalenteriin, nuoremmille lukijoille tiedoksi), ja taustalla soi "Solitaire"...

Yhtä kaikki: Neil Sedaka, jota kenties jonkinmoisena hissimusiikkiruotsinlaivamuusikkona täällä Suomessa pidetään, kuuluu tämän nuoruusmuistokappaleen perusteella ikilemppareihini. Ja eihän tuo sanoitus nyt varsinkaan syvemmältä kantilta pohdittuna nyt ihan huonommasta päästä ole.

Tiesitkö muuten, että Neil Sedaka on tehnyt yhteistyötä mm. Abba-yhtyeen kanssa?

Viikon - jollei koko elämän - ajatus

"If it is important
to you, you will
find a way.

If not, you'll find
an excuse."

- Tuntematon -

Iloista isänpäivää, isä!

Tänään on kaikkien isien juhlapäivä - niin myös oman isäni.

Jaamme isäni kanssa monta yhteistä kiinnostuksen kohdetta, mm. rakkauden rytmimusiikkiin. Muistan omasta lapsuudestani useita pimeiden öiden tuokioita, kun olemme olleet koko perheen voimin matkalla jostain pidemmältä kohti kotia, ja torkuimme siskoni kanssa puoli- tai kokounessa auton takapenkillä. Isä kuunteli ajaessaan autoradiota, ja ennen kuin Maamme-laulu keskiyöllä lopetti radio-ohjelman (nuoremmille lukijoille tiedoksi, että niin todella tehtiin 70-luvulla Yleisradion radiokanavilla - eikä muita kanavia siis ollut saatavilla) isä naputti sormillaan rytmiä auton rattiin. Välillä vihkisormus osui ratin kovaan materiaaliin, ja nuo äänet ovat painuneet syvälle sieluuni yhtenä lämpimimmistä lapsuusmuistoistani. Hassua, ehkä, mutta totta.

Näin isänpäivänä onnittelen isääni - maailman parasta isää - suosikkikitaristimme Chet Atkinsin Kuolleet lehdet -kappaleella.

Onnea, isä!

Tällainen olen - kuvina

Monen muun bloggarin tapaan halusin minäkin laatia viikonlopun piristykseksi koosteen "Tällainen minä olen" -kuvista. Mitäs sitä itse määrittelemään itseään, kun joku on tehnyt siitäkin jo niin helppoa kuin ruoan tilaamisen kiinalaisen ravintolan listalta. :-)  Kuvat ovat siis täältä.