tiistai 2. huhtikuuta 2013

Talven selkä on taittunut -

sehän käy selkeästi ilmi tästä pääsiäispäivän kävelyllä napatusta valokuvasta! :-)


lauantai 30. maaliskuuta 2013

Aurinkoinen pääsiäinen

Nautin eilen, pitkäperjantaina, aurinkoisen ja lämminhenkisen pääsiäisaterian vanhempieni luona. Parsaa, lammasta, pashaa, mämmiä, kaikkia perinteisiä pääsiäisherkkuja - ja ennenkaikkea aurinkoista ja lämmintä seuraa!

Näiden kuvien kera toivotan Sinulle, lukijani, aurinkoista ja keväistä pääsiäisen aikaa!











keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Siitä keskisormesta

Viime viikonlopun formulakisoissa nähtiin vähemmän urheilijamaista, mutta kovin kansainvälistä viestintää: Mark Webber näytti ohitustilanteessa keskisormea tallikaverilleen Sebastian Vettelille.

Tuo sikseen, mutta siihen liittyen kuulin sunnuntai-iltana radiosta minulle uutta tietoa siitä, mistä tuo kansainvälinen keskisormimerkki on lähtöisin. Sikälimikäli radiotoimittajaa on uskominen, keskisormen näyttäminen periytyy jo monien vuosisatojen takaa, jolloin sotilaat ampuivat toisiaan jousipyssyillä. Ampumistilanteessa jousi jännitettiin keskisormella, ja jos sotilas jäi vangiksi, hänet pystyttiin kätevästi tekemään taistelukyvyttömäksi katkaisemalla keskisormi.

Vastaavasti siis sotilaat (pääosin miehet) todistivat toisilleen taistelukuntoaan keskisormea näyttämällä.

Tätä tarinaa voi tietysti muistella, kun näkee ryhmän teinejä kioskilla näyttämässä keskisormea myyjälle, joka kieltäytyy myymästä heille tupakkaa, olutta tms. Kauas on tultu keskiaikaisesta taistelukunnon osoittamisesta - tavallaan.

Lisäksi minua kyllä epäilyttää, jättivätkö keskiaikaiset sotilaat vihollisen sotilaiden pahoinpitelyn vain keskisormen katkaisemiseen... Elokuvissa ei ainakaan.




maanantai 25. maaliskuuta 2013

Viisauden sanoja pääsiäisviikolla

"Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli...." :-)


Ei, tuo lapsuuden hokema EI ole se viisaus, jonka halusin kanssasi jakaa näin aurinkoisen kevätpäivän jälkeen. Kyllä, mielestäni on jo kevät, vaikka varmaan tällä hetkellä lämpötila taas laskee jonnekin kymmenen pakkasasteen tienoille, eikä kevätpoplaria voi vielä kaivaa vaatekaapin pohjalta. Mutta päivisin voi kokea sen ihanan ihmeen: lämmittävän auringonpaisteen! Kohta ei lumikaan enää mahda auringon lämmölle mitään - jippii!!

Kevät on jo ihan kulman takana!

Tänään kävellessäni kahden ystäväni kanssa lounaalta takaisin töihin keskustelimme siitä, miten kirkas auringonpaiste, tienlaidan vallanneet vesilätäköt ja sulava lumi olisivat lapsina saaneet meidät riemastumaan, ehkä jopa hihkumaan riemusta, rakentelemaan pieniä patoja ja lähettelemään käpyjä ja oksanpätkiä veden virtauksen mukana... Mikä estää toimimasta samoin nyt?

Pääsiäisviikon viisaat sanat tulevat tässä:

"Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä,
ja joilla on sisäinen hehku päällä,
on paljon.

Harmi,
että he ovat valtaosin
alle 7-vuotiaita."

(Esa Saarinen)

Keväistä pääsiäisviikkoa Sinulle, lukijani!



















torstai 7. maaliskuuta 2013

Opettavaista iltalukemista

Eiliseen kirjoitukseeni liittyen: viime päivien iltalukemisena olen lukenut Olli Rinteen kirjoittamaa kirjaa "Järkkärikuvaajan käsikirja".

Huom: kuva otettu kännykkäkameralla. :-)

Heti kameran hankkimista seuraavana päivänä kävelin kirjakauppaan ja sen "valokuvaus"-harrastehyllyn luo. Etsin nimenomaan kuvauksen perusteita käsittelevää kirjaa, ja niitä olikin ilahduttavasti tarjolla. Selailin useampia, mutta selkeän ulkoasun ja pikaisesti arvioituna ymmärrettävän tekstin vuoksi päädyin tähän Järkkärikuvaajan käsikirjaan.

Suunnitelmani on lukea kirja ensin kokonaan alusta loppuun, ja sen jälkeen lukea se uudestaan kameran kanssa kirjan ohjeita ja neuvoja kokeillen. Odotettavissa on siis satamäärin enemmän ja vähemmän epäonnistuneita harjoitusotoksia. Jännittävää!

Tulipa muuten mieleeni: miten ihmeessä opeteltiin kuvaamaan testikuvien avulla siihen aikaan, kun kameroissa oli vielä filmiä? Kyllä valokuvauskin on hurjasti muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana - muistan itsekin vuonna 1983, kun olin lähdössä kielikurssille Englantiin, Isle of Wightille, piti etukäteen yrittää laskea, montako filmirullaa tulisi kuvattua kolmen viikon aikana... :-)  Ei taitaisi onnistua enää!





keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Oppia ikä kaikki!

"Nuorna vitsa väännettävä", on toinen ikään ja oppimiseen liittyvä sananlasku, joka tavallaan kumoaa tuon otsikon sanonnan. Aion nyt testata, kumpiko sanonta on enemmän oikeassa: toteutin useamman vuoden haaveen ja ostin alkuvuoden alesta elämäni ensimmäisen "oikean" kameran, Olympuksen minijärkkärin!

Olympus PEN Lite E-PL3 - punaisena, tietty!



Olen tähän asti ottanut kuvia kännykkäkameralla, ja vaikka Galaxy S2:n kamera on todella hyvä, ja erityisesti helppo kuljettaa mukana, on se siltikin tuntunut hieman riittämättömältä ja myös hieman huteralta käsitellä kuvaustilanteessa. Ja nyt, nyt ollaan sitten täysin vastakkaisessa tilanteessa: tunnen voimakkaasti itseni riittämättömäksi - ja myös hieman huteraksi. :-)

Odotan jännityksellä, mitä tästä uudesta harrastuksesta kehkeytyy!


Pieni "kuvausapulainen" ilmestyi heti paikalle, kun uutta kameraa kuvattiin....

perjantai 1. maaliskuuta 2013

On siis kevät....

Voi ihanuuksien ihanuus! Ulkoilmasta ja säätilasta viis - kalenterin mukaan on maaliskuun - ja samalla kevään - ensimmäinen päivä! Juhlistin alkavaa kevättä jo eilen nauttimalla kahvin kanssa "kesän maku" -macaroonin. Sen piristävän oranssinen väri, passionhedelmästä lähtöisin, suorastaan pakotti minut herkutteluhetkeen. Menköön, näin kevään kunniaksi!



Vasta tuosta valokuvasta huomasin, että oranssinen leivonnainen valkoisessa astiassaan muistuttaa erehdyttävästi paistettua kananmunaa.... :-)

Aurinkoista kevättä Sinulle, lukijani!


maanantai 18. helmikuuta 2013

Hyvän mielen viikonaloitus

Kevät on lähempänä kuin uskommekaan - helmikuu on jo lähempänä loppua kuin alkua! Yksi varma kevään merkki on myös se, että päivänvalo lisääntyy jo sitä vauhtia, että jos aamulla herääeikä ikkunan takana enää ole pilkkopimeää, ei välttämättä ole vielä nukkunut pahasti pommiin.... :-)

Musiikintäytteisen viikonlopun innoittamana liitän tähän iki-ihanan Hugh Laurien (pidempi tekstini hänestä löytyy täältä) uusimman levytyksen, klassikon "Unchain my heart". Video on kuvattu Hollywoodin perinteikkäillä Oceanway-studioilla, joiden tiloissa ovat levyttäneet IHAN kaikki. Ainakin NE kaikki, joita minä arvostan.

Stephen Fry, Hugh Laurien pitkäaikainen ystävä, on kommentoinut, että jollei hän rakastaisi tätä miestä niin paljon, hänen olisi pakko vihata tätä, sillä Laurie tuntuu onnistuvan kaikessa, mitä tekee. Tämä monitaituri-Laurien versio "Unchain my heart" -kappaleesta on hieman toista kuin se nelikymppisille tuttu Joe Cockerin versio, mutta tervetullut versio on tämäki. Kappaleenhan levytti ensimmäisenä Ray Charles vuonna 1961,

Video: youtube.com

Ja vielä tähän loppuun sitä kevyempää "Fry & Laurie" -viihdettä vuosikymmenten takaa: yksi "A bit of Fry and Laurie" -tv-sarjan klassikkolopetuksista, joissa parasta antia ovat Stephen Fryn tanssiaskeleet sekä Hugh Laurien "trumpettisoolo".

Hyväntuulista viikkoa Sinulle, lukijani! "Please, Mr Music, will you play....."








lauantai 16. helmikuuta 2013

".... kai rakastua saan vielä stadiin nukkuvaan?"

Näin on sanaillut Hector, ja nuo sanat tulivat välittömästi mieleeni nähtyäni tämän "A year in Helsinki (Timelapse)" -videon:



Upea video on Timo Viitasen käsialaa, ja Metro-lehti tiesi kertoa, että videota on kuvattu viimeisen kahden vuoden aikana. Myös Oulusta on tehty vastaava timelapse-video, mutta sitä en ole vielä ehtinyt katsoa - jäin lumoutuneena tuijottamaan kaunista Helsinkiä tästä Viitasen videosta. Ja mikä parasta: silmien ohitse vilistää niin lukematon määrä kuvia, että tässä riittää katsomista pidemmäksikin aikaa!

Ja niin: videon kesto on todellakin yli kahdeksan minuuttia, mutta jos Sinusta tuntuu siltä, että "on se kyllä pitkä, en kyllä ehdi katsoa", niin ongelma ei ehkä sittenkään ole videossa.... :-) Kehotan käyttämään viikonlopun toivotusta vapaa-ajasta kahdeksan minuuttia juuri tämän videon katsomiseen - uskon, ettet pety!

"... mä öisin näitä kortteleita mittailen...." (Hector)

P.S. Timo Viitanen: jos luet tätä, niin "Kiitos!". Olisi myös mukava tehdä pieni postaus siitä, miten tällainen video koostetaan: ottaisitko yhteyttä? :-)


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Pieniä ihmetyksen aiheita

Helmikuun puolivälin viikko on puolivälissä. Kadulta, ikkunan takaa, kuuluu lumitöiden ääniä. Istuksin sohvalla ja pohdin asioita, jotka ovat aiheuttaneet viime aikoina ihmetystä:

1) Puolikas kahvakuula: katselin äsken televisiosta Leijonan luola -ohjelmaa. Siellä sijoitusta keksinnölleen haki mies, joka oli keksinyt, että kahvakuulan voi halkaista kahteen osaan, ja sitten käyttää näitä kuulanpuolikkaita käsipainoina. Hmm, ööh, tuota noin: miksi ihmeessä kokonaista kuulaa ei voi käyttää käsipainona? Miksi kuula pitää halkaista?

Ja kyllä, olen siis sitä mieltä, että kahvakuula (mielellään, ja oikeastaan ainoastaan, sellainen "vanha, neuvostoliittolaismallinen" kisakuula) on yksi tehokkaimpia ja monipuolisimpia treenivälineitä koko ihmiskunnan historiassa.

Kuva: www.compactfit.com


2) Marry me -sanoitus. Ensinnäkin: kuulun siihen vanhakantaiseen sukupolveen, jonka mielestä Eurovision laulukilpailuun valitaan edustaja kansallisessa Eurovision laulukilpailussa, eikä missään Uuden musiikin kilpailussa. Juu, onhan Ruotsissakin Melodifestivalen, mutta sitäpä onkin kutsuttu tuolla nimellä jo vuodesta 1959.

Mutta asiaan: jos nyt unohdetaan kokonaan tänä vuonna Suomen edustuskappaleeksi valitun Marry me -kappaleen arvostelu, niin haluan kertoa, etten ymmärrä laisinkaan lehdistä ja netistä lukemiani kommentteja, joissa arvostellaan kappaletta mm. "antifeministeseksi huutolauluksi" ja tekstiltään naista alentavaksi. Koska tämä kohu on uutisoitu jo Ruotsissakin, toivon totisesti, että kyseessä on vain hyvin suunniteltu markkinointikikka. Samaan aikaan kuitenkin pelkään, ettei asia ole näin, vaan joku on oikeasti sitä mieltä, että viihteellisessä laulukilpailussa laulettu värssy

"Baby, I feel like a sinner, skipping dinner to be thinner
Where is my proposal?
I'm your slave and you're my master
Oh baby, come on, take your shot."
(sanat: Krista Siegfrids, Erik Nyholm, Kristofer Karlsson, Jessika Lundström)

antaa Suomesta ja suomalaisista naista alentavan kuvan. Löysätkää pipoa, hyvät ihmiset, kyseessä on viihteellinen laulukilpailu - ei puhe YK:n yleiskokouksessa!


Vielä jäin miettimään, millaisenkohan kuvan Suomesta ja suomalaisista antoivat muinoin esimerkiksi nämä säkeet:

"Bye bye, baby, baby, goodbye
Lähden pois vaikka yksin jään
Bye bye, baby, baby, goodbye
Itke en, kun loppuu tää."

tai

"Ja jos kiinnostaa tää meno nyt,
niin nauti siitä kunnes läkähdyt.
Ja kohta säkin sanot tää biitti mulle kiitti.   

Reggae OK."

tai

"Pylly vasten pyllyä pump-pump
Siinä sitä jotakin on... ai ai ai...
Pylly vasten pyllyä pump-pump
Kuumat väreet aikaan se sai niin se sai"

3) Automaattisen saippuapumpun mainos. Olet varmaan nähnyt tv-mainoksen, jossa mainostetaan automaattista saippuapumppua kotitalouksiin. Kyseessä on laite, josta saa kädelleen annoksen saippuaa pumppuun koskematta, ja se on nyt sitten mainoksen mukaan hygienian tae.

Tämä on kenties tyhmä kysymys, mutta vaikka sitä saisikin bakteereja käsiinsä saippuapullon pumppuun koskemalla, niin eivätkös ne sitten peseydy siinä saippualla pesemällä pois?

Tällaisia kysymyksiä täältä sohvalta tällä kertaa. Taidan seuraavaksi katsella jonkun dvd-elokuvan, jotta saisin teille syvällisempää tekstiä luettavaksi. :-)

Mukavaa loppuviikkoa Sinulle, lukijani!









sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Mitä sitten, jos maailma on miesten?

..... siis jos asian esittää yksi suosikkilaulajistani, brittiläinen soul-laulaja Seal!


(ylläoleva video on tietääkseni Italian XFactor-lähetyksestä tallennettu: kukahan tuo nuokkuva miestuomari oikein on....?)

Kymmenen päivän päästä 50-vuotispäiväänsä viettävä Seal on varmaankin tehnyt oikean valinnan käyttäessään vain yhtä etunimeään taiteilijanimenään. Hänen koko nimensä kun on Seal Henry Olusegun Olumide Adelo Samuel. Tuo voisi olla hankalampi muistaa... Eksoottinen nimi ja perimä selittyvät brasiliais-nigerialaisilla vanhemmilla, mutta Seal on syntynyt Brittein saarilla.

Sealin arkkitehtuurin opinnot keskeytyivät, kun musiikki vei mennessään, ja vuonna 1991 ilmestyi hänen ensimmäinen oma albuminsa. Tähän päivään mennessä häneltä on ilmestynyt yhteensä yksitoista albumia, joista viimeisimmän kolmen levyn joukossa on kaksi soul-klassikoihin keskittynyttä levyä, Soul (2008) ja Soul 2 (2011). Olen itse sekä Seal- että soul-klassikkofani, joten molempia levyjä on kuunneltu ahkerasti, ja molemmat ovat mielestäni useammankin kuuntelun kestäviä. Toisiin klassikoihin on tietenkin saatu enemmän ytyä kuin toisiin, mutta varsinaista heikointa lenkkiä en näiltä levyiltä ole löytänyt.

Yksi ehdoton Seal-suosikkini on juuri tuo tähänkin tekstiin linkitetty "It's a man's world". Sealin versio alkaa niin kuin sen pitääkin: "niin kuin sähkövirtaan tarttuisi". Tästä ohjeesta kiitokset laulunopettajalleni! :-)

Ja vielä yksi tunnustus: en koskaan ole oppinut Sealin kenties suurimmasta hitistä, "Kiss from a rose". Mikä ihme siinä on niin hienoa....?


perjantai 8. helmikuuta 2013

90/2

Viime viikonloppuna tuli täyteen 45 vuotta Tupunan elämää - oli siis juhlan aika!



Yhdessäoloa läheisten kanssa ja hyvä ruokaa kauniissa ympäristössä, siinä ovat hyvät juhlan ainekset! Unohtaa ei toki sovi kuplivaa juhlajuomaa - kerranhan sitä vain 45 vuotta täytetään!






Junnu Vainion sanoin: "Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta".

Ai niin, tuohan onkin "Viiskymppisen viisusta", eli vielä on viisi vuotta aikaa nauttia nuoruudesta!



tiistai 29. tammikuuta 2013

Kiirekö?

Hyvä lukijani,

pahoitellen joudun jälleen pyytämään anteeksi sitä, että edellisestä kirjoituksestani on vierähtänyt luvattoman pitkä aika! Kaikille meille kiireiselle annettakoon tämän viikon mietelauseeksi seuraava, vuosisatoja (lieneekö tuhansia?) vanha Zen-mietelmä:

"You should sit in meditation
for 20 minutes a day,
unless you're too busy;
then you should sit
for an hour."

Mihin meillä oikeastaan on kiire?





torstai 17. tammikuuta 2013

torstai 10. tammikuuta 2013

Talvi-illan Rautarouva

Kiireisen työjakson jälkeen koitti rauhallinen koti-ilta. Muutaman viikon aikana kertynyt pyykkivuori oli valtava, joten laitoin pyykkikoneen pyörimään ja kaivoin kirjahyllystä syksyn Hulluilta Päiviltä ostamani Rautarouva-dvd:n pyörimään. Kuppi kuumaa kiinalaista teetä sivupöydälle ja huolellinen asettautuminen sohvalle, viltin alle: ainekset mukavaan kotileffailtaan olivat siinä.

Nyt olisi sitten kirjoitettava se lause, jonka kirjoittaminen hieman arveluttaa. Tässä se kuitenkin tulee: en pitänyt Meryl Streepistä Margaret Thatcherin roolissa.

Kuva: www.guardian.co.uk
Olihan hänestä saatu kovasti Thatcherin näköinen ja oloinen, eleet, kävely ym. olivat varmaankin esikuvansa mukaiset, ja Thatcherin matala, tunnistettava puhetapa oli "tuttu tv:stä" - kaikkiaan varmaankin voitetun Oscarin arvoinen suoritus. Mutta, mutta... Minut se jätti kylmäksi.

Pohdin asiaa hetken ja tajusin, että oikeastaan mikään Meryl Streepin elokuvista ei ole jäänyt mieleen sellaisena huippusuorituksena, joina muistan ne koskettavimmat näkemäni elokuvat. Ehkä kyse on rooleista, joita hän näyttelee, ehkä ne eivät vain ole sellaisia rooleja, jotka minuun parhaiten osuisivat. Ehkä ne roolit ovat jollain tavalla keskenään samanlaisia (no, tuota, Mamma Mia -rooli tietysti vahvistaa säännön....), jollain tavalla ilmeettömiä, jäykkiä, jopa kylmiä. Hmm.

Päätin vielä kuitenkin katsella dvd-levyltä muutaman ekstran, ja onnekseni katsoin "The making of" -tallenteen, jossa haastateltiin Meryl Streepiä. Mikä valoisa, eloisa ja valloittava ihminen haastateltavana olikaan! Tulikin mieleeni, että jos Meryl Streep ei esittäisi mitään roolia, vaan olisi elokuvassa omana itsenään, niin varmasti pitäisin näkemästäni. Vaan olisiko se silloin enää elokuva? :-)

Kuva: www.siralistairrai.com
Tunnustan puutteeni elokuva-arvostelijana: arvostelen kaikkia taiteen lajeja samalla tavalla: koskettavatko ne, tempaavatko ne mukaansa tuntemaan, nauramaan, itkemään, jääkö niistä pohdittavaa esityksen jo päätyttyä. Tällä samalla skaalalla olen viime vuosien aikana niin katsonut balettia, taidenäyttelyitä kuin kuunnellut oopperaa ja kevyempää musiikkia. Toimii! "Rautarouva" vaan ei koskettanut.

Teille, Meryl-fanit, esitän toiveen: kertokaa, mikä Meryl-elokuva kannattaisi katsoa, jos olisi mahdollisuus vain yhden ainoan Meryl-elokuvan katsomiseen?


maanantai 7. tammikuuta 2013

Ihana valo!

Eilen aamulla kadulla kävellessäni katsahdin taivaalle, ja olen ihan varma, että näin taivaalla hehkuvassa valossa jo kevään aavistuksen!

 
Aivan varmasti kevään ensi pilkahdus taivaalla!

Iltakävelyn aikaan ympäröivä valo olikin sitten aivan toisenlainen. Töölönlahden alue oli jälleen satumaisen värikäs, sillä Lux Helsinki -tapahtuma on jälleen täällä! Tässä muutama kuvamuisto:

Roosaa valoa talven pimeyteen.

Vähän kuin ufoja? :-)

Tämä oli oikeasti todella oudonmuotoinen lamppu! Otin myös selvärajaisen kuvan, mutta lamppu pysyy yhtä outona. Kiehtovaa!

Hippilamppu! :-)

Yhdistelmä uskonnollisuutta ja rauhanaatetta?

Miksi lehmä on joutunut palloon?
Tähän loppuun kysymys: näkeekö kukaan muu tässä allaolevassa kuvassa, joka on otettu Kansallisoopperan amfissa sijainneesta teoksesta, ihmiskasvoja? Tuossahan on ihan selkeästi silmät ja suu, ja häivähdys nenää...?



Mukavaa alkavaa viikkoa Sinulle, lukijani!




sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Putousta vastavirtaan

Luin juuri Iltalehden nettilehdestä, että vastausprosentit kysymykseen "Onko Putous jo liian härski?" ovat "13 % - Kyllä" ja "87 % - Ei". Tunnen ja tunnustan vahvasti kuuluvani tuohon pieneen kolmentoista prosentin vähemmistöön ilmaisemalla seuraavan mielipiteeni: en olen pitkään aikaan nähnyt niin masentavaa kotimaista viihdeohjelmaa kuin eilisen illan Putous.

Jaksan siltikin vielä elättää - ainakin vielä pienen hetken - uskoa siihen, että olisi mahdollista tehdä muunkinlaista viihdeohjelmaa kuin sellaista, jossa katsojaa aliarvioidaan lauantai-illan parhaaseen katseluaikaan käyttämällä viihteentekemisen ainoina aiheina pissaa, kakkaa ja alapään juttuja (seksi-sana tässä yhteydessä olisi jo liian positiivinen). 

Enempää en jaksa, enkä halua, aiheesta kirjoittaa, vaan käännän televisioni BBC:n kanavalle. Kyllä, sieltä tulee parhaillaan perinteinen vuodenvaihteen "Comedy Countdown", eli parhaita BBC:n komedioita uusintoina, mutta voi pojat: ne kyllä hakkaavat nykyisen kotimaisen tv-tuotannon mennen tullen. Kirjoitan tämän toivoen, että jo ensi viikolla alkaisi kotimainen viihdeohjelma, joka saisi minut perumaan tämän kirjoituksen.

Sitä odotellessa...




perjantai 4. tammikuuta 2013

Tupuna goes Instagram - mutta miksi?

Olen lehdistä lueskellut uutisia Instagram-kuvienjakopalvelusta ymmärtämättä täysin, mistä palvelussa on kyse. Tässä talvi-illan hämärässä ajattelin ottaa asiasta selvää, ja latasin puhelimeeni Instagram-sovelluksen, lähinnä ihmetelläkseni, että "miksi tästä kohistaan, ja miksi niin moni bloggaaja on myös Instagram-käyttäjä". Ja kas kummaa: tapahtui sama asia kuin vuosia sitten spinning-pyöräilyn yhteydessä. Luin silloin lehdestä, että läheisessä kuntokeskuksessa järjestetään eri lajien tutustumisviikonloppu, ja koska en tiennyt - enkä oikeastaan vieläkään tiedä - älyttömämpää kuntoilulajia kuin kuntopyöräily, päätin lähteä kokeilemaan spinningiä. Ja mitä tapahtuikaan: todella kannustavan ohjaajan (kiitos, Tiina-Maj!) innostamana jäin täysin koukkuun spinningiin, ja olin jo seuraavana päivänä mukana tunnilla.

Latasin siis Instagram-sovelluksen, ja ajattelin klikkaavani vain yhtä kuvaa, ja sitten vielä yhtä, ja vielä yhtä, ja vielä... Ja ennen kuin huomasin, olin jo luonut itselleni käyttäjätunnuksen ja ottanut yhden kuvankin. En ole niinkään innostunut sovelluksen tarjoamista kuvankäsittelyominaisuuksista, tehosteista yms, vaan lähinnä käytön helppoudesta. Blogitekstin kirjoittamiseen ja kuvien lisäämiseen on jotenkin "ryhdyttävä", kuvien latauksineen kaikkineen, kun taas Instagrammissa kuva vain otetaan, ja - naps - se on valmiina katseltavaksi. Kaikesta sitä voikin innostua... :-)

Sovelluksen voi ladata iPhoneen tai Android-älypuhelimiin (merkeistä ainakin Samsung ja HTC). Nettitietojen mukaan Instagrammilla on jo 30 miljoonaa käyttäjää, ja kuvia on palveluun ladattu ainakin 150 miljoonaa kappaletta. Noiden kuvien joukossa on nyt myös yksi Tupunan kuva. Jee!

Odotan itsekin jännittyneenä, jääkö tuo kuva ainoaksi, vai kestääkö Instagram-innostukseni yön yli.

Loppiaisviikonlopun kysymys: mikä onkaan Sinun suosikki-appsisi? (taipuuko apps-sana tosiaan noin? Hih!)

Mukavaa loppiaisviikonloppua!

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Vuosi 2013 on täällä!

Joulu on ohi, ja on taas aika paketoida joulukoristeet vuodeksi vinttikomeroon. Vuosikin vaihtui viime yönä, ja on aika laittaa kaikki uudenvuoden kunniaksi tehdyt lupaukset käytäntöön. Tiedäthän: lisää kuntoilua, terveellisempää ravintoa, enemmän yöunta, entistäkin positiivisempi elämänasenne, ei herätevaateostoksia... Ensi viikolla ilmestyy taas nippu naistenlehtiä, joiden kansista löytyvät tekstit "Neuvoillamme nyt uuteen, tehokkaampaan elämään", "Aloita kuntoilu NYT", "Bikinikausi lähestyy" jne jne.

Ja montaako näistä lupauksista aion toteuttaa? En yhtään. Yksinkertaisesti siitä syystä, että en ole vuosiin tehnyt uudenvuodenlupauksia. Kahvakuulalähettiläs Kukka Laakso on yhdessä Varpu Tavin kanssa kirjoittanut kirjan "Maanantaisoturit", ja se käsittelee hieman tätä samaa asiaa: uusi ja parempi elämä alkaa aina seuraavana maanantaina - ei koskaan samana päivänä. Samaten uusi ja parempi elämä alkaa aina uuden vuoden alusta - ei koskaan kuluvana vuonna.

Itse olen sitä mieltä, että jos ihminen oikeasti haluaa tehdä muutoksia elämäänsä, ei ole tarvetta odottaa seuraavan viikon alkuun, tai seuraavan vuoden alkuun. Muutos edellyttää päätöstä, ja päätöksen voi tehdä koska vain. (Ja tarkoitan nyt siis tietysti niitä päätöksiä, jotka ovat ihmisen itsensä tehtävissä)

Tässä muutama kuva tämänpäiväiseltä myöhäiseltä uudenvuodenkävelyltä Helsingin keskustasta.






Ihana manteli-suklaa-leivonnainen Cafe Neuhausissa! Mikä uudenvuoden dieetti? :-)


Onnellista uutta vuotta Sinulle!