Kiirekö?

Hyvä lukijani,

pahoitellen joudun jälleen pyytämään anteeksi sitä, että edellisestä kirjoituksestani on vierähtänyt luvattoman pitkä aika! Kaikille meille kiireiselle annettakoon tämän viikon mietelauseeksi seuraava, vuosisatoja (lieneekö tuhansia?) vanha Zen-mietelmä:

"You should sit in meditation
for 20 minutes a day,
unless you're too busy;
then you should sit
for an hour."

Mihin meillä oikeastaan on kiire?

Kevät!

Tarvitseeko tämän kuvan lisäksi muita perusteita?!

Talvi-illan Rautarouva

Kiireisen työjakson jälkeen koitti rauhallinen koti-ilta. Muutaman viikon aikana kertynyt pyykkivuori oli valtava, joten laitoin pyykkikoneen pyörimään ja kaivoin kirjahyllystä syksyn Hulluilta Päiviltä ostamani Rautarouva-dvd:n pyörimään. Kuppi kuumaa kiinalaista teetä sivupöydälle ja huolellinen asettautuminen sohvalle, viltin alle: ainekset mukavaan kotileffailtaan olivat siinä.

Nyt olisi sitten kirjoitettava se lause, jonka kirjoittaminen hieman arveluttaa. Tässä se kuitenkin tulee: en pitänyt Meryl Streepistä Margaret Thatcherin roolissa.

Kuva: www.guardian.co.uk

Olihan hänestä saatu kovasti Thatcherin näköinen ja oloinen, eleet, kävely ym. olivat varmaankin esikuvansa mukaiset, ja Thatcherin matala, tunnistettava puhetapa oli "tuttu tv:stä" - kaikkiaan varmaankin voitetun Oscarin arvoinen suoritus. Mutta, mutta... Minut se jätti kylmäksi.

Pohdin asiaa hetken ja tajusin, että oikeastaan mikään Meryl Streepin elokuvista ei ole jäänyt mieleen sellaisena huippusuorituksena, joina muistan ne koskettavimmat näkemäni elokuvat. Ehkä kyse on rooleista, joita hän näyttelee, ehkä ne eivät vain ole sellaisia rooleja, jotka minuun parhaiten osuisivat. Ehkä ne roolit ovat jollain tavalla keskenään samanlaisia (no, tuota, Mamma Mia -rooli tietysti vahvistaa säännön....), jollain tavalla ilmeettömiä, jäykkiä, jopa kylmiä. Hmm.

Päätin vielä kuitenkin katsella dvd-levyltä muutaman ekstran, ja onnekseni katsoin "The making of" -tallenteen, jossa haastateltiin Meryl Streepiä. Mikä valoisa, eloisa ja valloittava ihminen haastateltavana olikaan! Tulikin mieleeni, että jos Meryl Streep ei esittäisi mitään roolia, vaan olisi elokuvassa omana itsenään, niin varmasti pitäisin näkemästäni. Vaan olisiko se silloin enää elokuva? :-)

Kuva: www.siralistairrai.com

Tunnustan puutteeni elokuva-arvostelijana: arvostelen kaikkia taiteen lajeja samalla tavalla: koskettavatko ne, tempaavatko ne mukaansa tuntemaan, nauramaan, itkemään, jääkö niistä pohdittavaa esityksen jo päätyttyä. Tällä samalla skaalalla olen viime vuosien aikana niin katsonut balettia, taidenäyttelyitä kuin kuunnellut oopperaa ja kevyempää musiikkia. Toimii! "Rautarouva" vaan ei koskettanut.

Teille, Meryl-fanit, esitän toiveen: kertokaa, mikä Meryl-elokuva kannattaisi katsoa, jos olisi mahdollisuus vain yhden ainoan Meryl-elokuvan katsomiseen?

Ihana valo!

Eilen aamulla kadulla kävellessäni katsahdin taivaalle, ja olen ihan varma, että näin taivaalla hehkuvassa valossa jo kevään aavistuksen!

 

Aivan varmasti kevään ensi pilkahdus taivaalla!

Iltakävelyn aikaan ympäröivä valo olikin sitten aivan toisenlainen. Töölönlahden alue oli jälleen satumaisen värikäs, sillä Lux Helsinki -tapahtuma on jälleen täällä! Tässä muutama kuvamuisto:

Roosaa valoa talven pimeyteen.

Vähän kuin ufoja? :-)

Tämä oli oikeasti todella oudonmuotoinen lamppu! Otin myös selvärajaisen kuvan, mutta lamppu pysyy yhtä outona. Kiehtovaa!

Hippilamppu! :-)

Yhdistelmä uskonnollisuutta ja rauhanaatetta?

Miksi lehmä on joutunut palloon?

Tähän loppuun kysymys: näkeekö kukaan muu tässä allaolevassa kuvassa, joka on otettu Kansallisoopperan amfissa sijainneesta teoksesta, ihmiskasvoja? Tuossahan on ihan selkeästi silmät ja suu, ja häivähdys nenää...?

Mukavaa alkavaa viikkoa Sinulle, lukijani!

Putousta vastavirtaan

Luin juuri Iltalehden nettilehdestä, että vastausprosentit kysymykseen "Onko Putous jo liian härski?" ovat "13 % - Kyllä" ja "87 % - Ei". Tunnen ja tunnustan vahvasti kuuluvani tuohon pieneen kolmentoista prosentin vähemmistöön ilmaisemalla seuraavan mielipiteeni: en olen pitkään aikaan nähnyt niin masentavaa kotimaista viihdeohjelmaa kuin eilisen illan Putous.

Jaksan siltikin vielä elättää - ainakin vielä pienen hetken - uskoa siihen, että olisi mahdollista tehdä muunkinlaista viihdeohjelmaa kuin sellaista, jossa katsojaa aliarvioidaan lauantai-illan parhaaseen katseluaikaan käyttämällä viihteentekemisen ainoina aiheina pissaa, kakkaa ja alapään juttuja (seksi-sana tässä yhteydessä olisi jo liian positiivinen). 

Enempää en jaksa, enkä halua, aiheesta kirjoittaa, vaan käännän televisioni BBC:n kanavalle. Kyllä, sieltä tulee parhaillaan perinteinen vuodenvaihteen "Comedy Countdown", eli parhaita BBC:n komedioita uusintoina, mutta voi pojat: ne kyllä hakkaavat nykyisen kotimaisen tv-tuotannon mennen tullen. Kirjoitan tämän toivoen, että jo ensi viikolla alkaisi kotimainen viihdeohjelma, joka saisi minut perumaan tämän kirjoituksen.

Sitä odotellessa...

Tupuna goes Instagram - mutta miksi?

Olen lehdistä lueskellut uutisia Instagram-kuvienjakopalvelusta ymmärtämättä täysin, mistä palvelussa on kyse. Tässä talvi-illan hämärässä ajattelin ottaa asiasta selvää, ja latasin puhelimeeni Instagram-sovelluksen, lähinnä ihmetelläkseni, että "miksi tästä kohistaan, ja miksi niin moni bloggaaja on myös Instagram-käyttäjä". Ja kas kummaa: tapahtui sama asia kuin vuosia sitten spinning-pyöräilyn yhteydessä. Luin silloin lehdestä, että läheisessä kuntokeskuksessa järjestetään eri lajien tutustumisviikonloppu, ja koska en tiennyt - enkä oikeastaan vieläkään tiedä - älyttömämpää kuntoilulajia kuin kuntopyöräily, päätin lähteä kokeilemaan spinningiä. Ja mitä tapahtuikaan: todella kannustavan ohjaajan (kiitos, Tiina-Maj!) innostamana jäin täysin koukkuun spinningiin, ja olin jo seuraavana päivänä mukana tunnilla.

Latasin siis Instagram-sovelluksen, ja ajattelin klikkaavani vain yhtä kuvaa, ja sitten vielä yhtä, ja vielä yhtä, ja vielä... Ja ennen kuin huomasin, olin jo luonut itselleni käyttäjätunnuksen ja ottanut yhden kuvankin. En ole niinkään innostunut sovelluksen tarjoamista kuvankäsittelyominaisuuksista, tehosteista yms, vaan lähinnä käytön helppoudesta. Blogitekstin kirjoittamiseen ja kuvien lisäämiseen on jotenkin "ryhdyttävä", kuvien latauksineen kaikkineen, kun taas Instagrammissa kuva vain otetaan, ja - naps - se on valmiina katseltavaksi. Kaikesta sitä voikin innostua... :-)

Sovelluksen voi ladata iPhoneen tai Android-älypuhelimiin (merkeistä ainakin Samsung ja HTC). Nettitietojen mukaan Instagrammilla on jo 30 miljoonaa käyttäjää, ja kuvia on palveluun ladattu ainakin 150 miljoonaa kappaletta. Noiden kuvien joukossa on nyt myös yksi Tupunan kuva. Jee!

Odotan itsekin jännittyneenä, jääkö tuo kuva ainoaksi, vai kestääkö Instagram-innostukseni yön yli.

Loppiaisviikonlopun kysymys: mikä onkaan Sinun suosikki-appsisi? (taipuuko apps-sana tosiaan noin? Hih!)

Mukavaa loppiaisviikonloppua!

Vuosi 2013 on täällä!

Joulu on ohi, ja on taas aika paketoida joulukoristeet vuodeksi vinttikomeroon. Vuosikin vaihtui viime yönä, ja on aika laittaa kaikki uudenvuoden kunniaksi tehdyt lupaukset käytäntöön. Tiedäthän: lisää kuntoilua, terveellisempää ravintoa, enemmän yöunta, entistäkin positiivisempi elämänasenne, ei herätevaateostoksia... Ensi viikolla ilmestyy taas nippu naistenlehtiä, joiden kansista löytyvät tekstit "Neuvoillamme nyt uuteen, tehokkaampaan elämään", "Aloita kuntoilu NYT", "Bikinikausi lähestyy" jne jne.

Ja montaako näistä lupauksista aion toteuttaa? En yhtään. Yksinkertaisesti siitä syystä, että en ole vuosiin tehnyt uudenvuodenlupauksia. Kahvakuulalähettiläs Kukka Laakso on yhdessä Varpu Tavin kanssa kirjoittanut kirjan "Maanantaisoturit", ja se käsittelee hieman tätä samaa asiaa: uusi ja parempi elämä alkaa aina seuraavana maanantaina - ei koskaan samana päivänä. Samaten uusi ja parempi elämä alkaa aina uuden vuoden alusta - ei koskaan kuluvana vuonna.

Itse olen sitä mieltä, että jos ihminen oikeasti haluaa tehdä muutoksia elämäänsä, ei ole tarvetta odottaa seuraavan viikon alkuun, tai seuraavan vuoden alkuun. Muutos edellyttää päätöstä, ja päätöksen voi tehdä koska vain. (Ja tarkoitan nyt siis tietysti niitä päätöksiä, jotka ovat ihmisen itsensä tehtävissä)

Tässä muutama kuva tämänpäiväiseltä myöhäiseltä uudenvuodenkävelyltä Helsingin keskustasta.

Ihana manteli-suklaa-leivonnainen Cafe Neuhausissa! Mikä uudenvuoden dieetti? :-)

Onnellista uutta vuotta Sinulle!