Hyvää uutta vuotta 2012!

80-luvun nuorelle ja ikuiselle ABBA-fanille toivotukseen on vain yksi ainoa oikea laulu...

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Viikon tähti II

On jälleen "Viikon tähden" aika. Tällä kertaa nimitys osuu naispuoliseen näyttelijättäreen, Dame Judi Denchiin.

Kuva: en.wikipedia.org

 
Judi Dench syntyi vuonna 1934, ja aloitti näyttelijän opinnot parikymppisenä lontoolaisessa teatterikoulussa. Heti opintojen päätyttyä, v. 1957, hän teki läpimurtonsa Shakespearen Hamletissa, Ophelian roolissa. 60-luvun alussa hän liittyi Royal Shakespeare Companyyn, jonka leivissä pysyi seuraavan parinkymmenen vuoden ajan. Teatteriroolien lisäksi Dench on filmannut lukuisia elokuvia, joista hän on voittanut niin Golden Globe -palkintoja kuin yhden sivuosa-Oscarinkin (vuonna 1999 elokuvasta "Rakastunut Shakespeare").

Vaikka Judi Denchin lyhytkin historiikki sisältää kovin monta Shakespeare-mainintaa, on hän ainakin Suomessa varmaan tunnetuin BBC:n tv-komedioista "A fine romance - Kuinka isosisko naitetaan" ja "As time goes by - Vanha suola janottaa", joista jälkimmäistä esitettiin ainakin tänään YLE:n ykköskanavalla.

Nuoremmat lukijat tuntevat Denchin luultavasti parhaiten James Bondin M-roolista, jota Dench on näytellyt jo kuudessa Bond-elokuvassa. Seitsemäs, "Skyfall", on parhaillaan työn alla.

Karismaattisena, taitavana ja vähäeleisenä näyttelijänä Denchin ansiot riittäisivät jo sinällään tälle Tupunan Viikon tähti -listalle. Haluan silti tuoda Denchistä esiin sen puolen, jota ainakin meillä heikommin tunnetaan. Musikaalivelho Stephen Sondheimin säveltämä ja sanoittama musikaali A little night music - Kesäyön hymyilyä - sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 1973. Runsas parikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1996, sen otti ohjelmistoonsa Lontoon Royal National Theatre, ja noin vuoden ajan Judi Dench esitti Desireetä. Musikaalin kenties tunnetuin kappale, Send in the Clowns, oli minulle aina hieman vaikeaselkoinen ja vaikeasti lähestyttävä, kunnes näin ja kuulin sen Judi Denchin esittämänä. Palaset loksahtivat paikoilleen, ja kyynel nousi silmäkulmaan...

Musikaalin juonen voi halutessaan lukea vaikkapa Wikipediasta eli täältä.

Ja se ihana, ihana versio Send in the Clownsista löytyy tästä alta (kappale alkaa kohdasta 1:30):

Mukavaa loppuvuotta toivotteleepi Tupuna!

Syys-, talvi- vai kevätlounas?

Olin tänään ystäväni kanssa keskipäivän lounaalla.

Jos vertaa tätä kuvaa

tähän kuvaan

niin vaikea on tietämättä sanoa, kummassa on marraskuun alku ja kummassa joulukuun loppu.

Mutta onpahan näissä oudoissa sääolosuhteissa jotain hyvääkin: suomalaisilla on yksi takuuvarma small talk -aihe! :-)

Joulu on taas vuoden päästä

Näin se on vuoden 2011 joulu juhlittu. Jos eläisimme vielä muutaman sadan vuoden takaista aikaa, olisi vielä kaksi pyhää jäljellä. Silloin oli kalenterissa myös kolmas joulupäivä (apostoli Johanneksen päivä), ja neljäskin, eli viattomien lasten päivä. 1700-luvun loppupuolella nuo kuitenkin poistettiin kalenterista, koska silloinen hallitsijamme kuningas Kustaa III oli sitä mieltä, että pitkät pyhät laiskistivat työläisiä ja alamaisia ihan liikaa. Tämän lyhyen jouluhistorian opin jouluviikolla radio Nostalgian joululähetyksestä. Opin myös sen, että tuo kolmas joulupäivä, apostoli Johanneksen päivä, on meillä Suomessa otettu vuonna 1999 evankelis-luterilaisen kirkolliskokouksen päätöksellä uudelleen juhlapyhien joukkoon, mutta vain silloin, kun se osuu sunnuntaille. Täytyy tunnustaa, että tällainen joulun juhlapyhien muutos on kyllä minulta jäänyt täysin pimentoon...

Joulu sujahti ohi nopeasti, mutta silti rauhallisissa tunnelmissa, läheisten ja rakkaiden seurassa. Kissat saivat oman joulukuusensa (korkeus noin puoli metriä, mutta kuitenkin....) ja oma joulunviettoni koostui pääasiassa joulumusiikista ja tietysti jouluherkuista!

Herkkua on siinä monenlaista :-)

Joulun uusi tuttavuus oli äitini jouluksi saama jouluruusu:

Jouluruusu (Helleborus)

Jouluruusun (Helleborus) yhteys jouluun on jäänyt minulle hieman hämäräksi, mutta ehkäpä se ensi jouluun mennessä selviää. En ole todellakaan hortonomiainesta, mutta jouluruusu oli kovin herkkä ja viehättävä tuttavuus näin talven pimeyden keskellä. Onpa se kirvoittanut myös runon erään tanskalaisen jouluruusuviljelijän suusta:

"Sinä ihanainen jouluruusu, pikkuruinen.
Kysyt, miksi sinua rakastan.
Koska uhmaat ajan hammasta ja kaiken kestät."




Ehkäpä alkuperäisessä, tanskankielisessä runossa ovat loppusoinnut olleet hieman enemmän kohdillaan...





Mukavia välipäiviä Sinulle, vietätpä niitä töissä tai vapaalla.

Mary, did you know?

Tämän vuoden sydäntäni lähimpänä oleva joululaulu on "Mary, did you know?" (sanat: Mark Lowry). Sen sanojen myötä toivotan Sinulle, ystäväni ja lukijani, joulu- ja mielenrauhaa.

Mary, did you know that your Baby Boy would one day walk on water?
Mary, did you know that your Baby Boy would save our sons and daughters?
Did you know that your Baby Boy has come to make you new?
This Child that you delivered will soon deliver you.

Mary, did you know that your Baby Boy will give sight to a blind man?
Mary, did you know that your Baby Boy will calm the storm with His hand?
Did you know that your Baby Boy has walked where angels trod?
When you kiss your little Baby you kissed the face of God?

Mary did you know...



The blind will see.
The deaf will hear.
The dead will live again.
The lame will leap.
The dumb will speak
The praises of The Lamb.

Mary, did you know that your Baby Boy is Lord of all creation?
Mary, did you know that your Baby Boy would one day rule the nations?
Did you know that your Baby Boy is heaven's perfect Lamb?
The sleeping Child you're holding is the Great, I Am.

Jos aikasi riittää...

... vain yhteen joululaulun kuunteluun, tässä siihen hyvä ehdokas:

Joulunalusterveisin

- Tupuna -

Aina oppii...

Katselin BBC:n kanavalta tämän hetken ehdotonta lempiohjelmaani, "QI":ta (lyhennys sanoista Quite Interesting). Ohjelman kotisivut löytyvät tästä ja kirjoitan siitä lisää vaikkapa seuraavassa bloggauksessa.

Kuva: www.qi.com

Mutta asiaan: QI:ssa kuulin ensimmäisen kerran käsitteestä "synestesia", eli tieteellisesti sanottuna neurologisesta aistien sekoittumisesta. Joku voi esimerkiksi nähdä kaiken kuulemansa musiikin väreinä. D-duuri näkyy vaikkapa sinisenä, e-molli harmaana, As-duuri keltaisena, g-duuri pinkkinä... Olisipa todella mielenkiintoista, jos joku pystyisi havainnollistamaan tämän aistimuksen myös meille ei-synesteesikoille"! Ohjelmassa kerrottiin, että eräs synestesiasta kärsivä (onko se välttämättä kärsimys?) oli pitänyt omaa tilaansa aivan luonnollisena luullen, että kaikki muutkin näkevät nuo värit, ja oli myös siinä käsityksessä, että konserttisalien valot himmennetään konsertin alkaessa sen vuoksi, että värit näkyvät paremmin! Voi hurja, sanon vaan!

Lisäksi myös tietyt säveltäjät/kapellimestarit (mm. Franz Listz) johti orkesteria sanoen ohjeeksi esimerkiksi "Lisää sinistä!" tai "Vähemmän harmaata, ja sitten heti keltaista!". On siinä ollut soittajilla tekemistä... :-)

Värikästä perjantaita!

"My kind of woman" :-)

Tultuani eilen illalla kotiin aukaisin tv:n ja ajattelin katsovani jotain harmitonta, ei mautonta, ei väkivaltaista, ei maailman taloudellisesta tilanteesta kertovaa. Katsottuani ns. vakiokanavien ja kaapelikanavien tarjonnan läpi jouduin toteamaan, että mitään nämä ehdot täyttävää ei löytynyt. Siispä otin suunnan kirjahyllyn dvd-hyllylle ja poimin sieltä vuosia sitten jostain ale-korista ostamani "The Muppet Show" -dvd:n. Ja voi hyvät hyssykät! Muutamassa minuutissa tunsin taas olevani kymmenvuotias tyttönen, joka on jälleen odottanut viikon nähdäkseen suosikkiohjelmansa, Muppetit. En muista, minä viikonpäivänä Muppetit tv:stä tulivat, mutta sen muistan, että viikko piti aina odottaa seuraavaa jaksoa...

Suosikkini Muppet-hahmoista oli hieman epäonninen koomikko, Fozzie-karhu, joka osasi hauskasti heiluttaa korviaan - kenties kompensoidakseen hieman puujalkaisia vitsejään. Muita suosikkihahmoja olivat tietysti Kermit, Miss Piggy, ruotsalainen kokki (duubi-duubi-duub-duub-duub-smoorgoos!) sekä se äkäinen uutistenlukija-kotka. Näin muutaman vuoden jälkeen suosikikseni on kohonnut Animal, tuo kaikkien rumpaleiden kunkku! Kaiken maailman solistien oli ihan turha tulla Muppet-show'hun kertomaan Animalille, milloin soittaa ja milloin ei, ja varsinkaan miten - kuten tästä klassikko-otoksesta selviää (voi Rita Moreno -parkaa!)!

Jos olisin miljonääri, ja rahaa olisi enemmän kuin käsittäisin, käyttäisin siitä ehkä osan käynnistääkseni Muppet Show'n tuotannon uudelleen. No jaa, en tietysti ole varma, toimisiko se enää, mutta kaipaan tuota harmitonta, mutta silti hyvin tuotettua ja ammattimaisesti tehtyä viihdettä...

Tässä tiistain piristykseksi toinen Muppet-klassikko - ole hyvä! Mutta varoituksen sana: tämä saattaa jäädä soimaan päähän koko päiväksi!

Viikon tähti I

Tervehdys Tupunalta,

ja samalla pahoittelut, että on vierähtänyt näin pitkä aika edellisestä bloggauksesta. Ideoita kirjoituksiin on tullut mieleen pitkin viikkoa, mutta iltaisin ei ole enää riittänyt aivokapasiteettia käsitettävissä olevan tekstin kirjoittamiseen. Ehkäpä lähestyvä joulu tuo hieman rauhaa iltoihinkin....?

Mietin, aloittaisinko kirjoittamaan sarjaa "Kuukauden kolli". Totesin, että se ei ole hyvä idea. Ensinnäkin, haluaisin kovasti esitellä teille mielestäni "tähdeksi" luokiteltavia taiteilijoita, mutta heitä on myös naispuolisia (hmm, tämä näyttää kirjoitettuna huomattavasti huonommalta ajatukselta kuin mitä se ajatuksissani oli....!). Lisäksi, voi hyvinkin tulla tarve esitellä heitä useammin kuin kerran kuussa, joten annetaan sarjalle nimi "Viikon tähti". Tattadadaa: tästä se alkaa!

Ensimmäisenä: Hugh Laurie!

Kuva: www.listal.com

Suurimmalle osalle yleisöään 52-vuotias Laurie on varmasti tunnetuin näyttelijänä (mm. tv-sarjat Musta Kyy, Kyllä Jeeves hoitaa ja House), mutta minä haluaisin tuoda hänestä esiin myös muusikko-Laurien. Kuusivuotiaana pianonsoiton aloittanut Laurie on muusikkona, mielestäni, vähintäänkin yhtä hyvä kuin näyttelijänä. Laurien ystävä ja monien vuosikymmenien aisapari Stephen Fry onkin kommentoinut, että "Laurie osoittautuu mestariksi kaikessa, mihin hän tarttuu". Tässä esimerkkivideo Laurien a) sävellystyöstä b) sanoitustyöstä c) pianonsoittotaidosta d) laulutaidosta ja e) esiintymisestä. Ja viikon vinkki: sanoitus on tämän kappaleen ydin - muuten saattaa jäädä mysteeriksi... (video Youtubesta, alkuperäinen esitys "Inside the Actors Studio" -ohjelmassa)

Tämän vuoden alussa Laurie julkaisi ensimmäisen oman blues-levynsä, "Let them talk". Olen lukenut levystä muutaman arvostelun, osa kriitikoista on innoissaan, osan mielestä Laurie esittää tällä levyllä blues-muusikkoa. Hmm. Kuten aina on parasta: ole itse se paras arvostelija - ainakin tämän kappaleen introsta saa tyyli- ja lisäpisteitä: Hugh Laurie ja levyn avausraita (voiko näin enää cd-levyjen ja mp3-tiedostojen aikakaudella sanoa?), tallennettu live-keikalla Pariisissa. Ja jos haluat kuunnella vain kappaleen, se alkaa kohdasta 2:48.

Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan koko albumin, se on aikaa kestävä, laadukas ja/mutta/silti tunteikas.

Tähän loppuun, viikon humoristiseksi aloitukseksi vielä kolmas Laurie-video: mukavaa joulukuista viikkoa!

Arjen alkaessa - takaisin perusasioihin

Itsenäisyyspäivä on taas vietetty, ja ne kuuluisat Linnan Juhlat katsottu. Osittain. Vaikka pyrinkin pitämään blogi-kirjoitukset positiivisina, on pakko kommentoida, että tämän vuoden selostus ei tuossa Yleisradion lähetyksessä mennyt ihan nappiin. Relatiivipronominien käyttö olisi kiva osata, toimittajien ja/tai avustajien. Helpottaisi tuota selostuksen seuraamista.

No, eilisen pääasia oli kuitenkin itse itsenäisyyspäivä, joten unohdetaan nuo vähäpätöisemmät asiat. Toisaalta, kielenhuolto ON tärkeä asia! :-)

Kuva: www.videocok.com

Arkipäivien piristeeksi paluu perusasioihin. Oheisessa live-tallenteessa (klikkaa tästä) vuodelta 1983 säkenöivät legendat Ray Charles ja Joe Cocker kappaleessa "You are so beautiful". Ja säkenöivät nimenomaan tulkinnallaan, eivät valoilla, tehosteilla, taustatanssijoilla. Niitä kun ei tarvita, kun on, mistä muutenkin ammentaa. Hiljaiseksi vetää, harrastelijan.

"...everything I hope for, everything I need..."

Se ainoa oikea

"Oi, Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa,
Yön uhka karkoitettu on jo pois,
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa,
Kuin itse taivahan kansi sois'.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
Sun päiväs' koittaa, oi synnyinmaa.

Kuva: www.finnica.fi

Oi, nouse, Suomi, nosta korkealle,
Pääs' seppelöimä suurten muistojen.
Oi, nouse, Suomi, näytit maailmalle,
Sa että karkoitit orjuuden,
Ja ettet taipunut sa sorron alle,
On aamus' alkanut, synnyinmaa."

(V.A. Koskenniemi, 1940)

Ja yksi Finlandian hienoista versioista löytyy tästä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyväntuulinen hahmo lapsuudesta

Viime viikolla luin lehdestä uutisen: "Myyrän isä on kuollut." "Myyrän isällä" tarkoitettiin Zdenek Mileriä, 70-luvulta tutun Myyrä-piirroshahmon luojaa. Aikana, jolloin piirroselokuvat olivat aivan toisenlaisia kuin nykyiset animaatioelokuvat, Myyrä ystävineen seikkaili sekä televisiossa että yhdessä ensimmäisistä kirjoistani, "Kuinka Myyrä sai housut". Kirja oli vaakasuuntaisen A4:n kokoinen, selkämyksestään vihreä, ja sivuja piti ahkeran lukemisen vuoksi teippailla kiinni, etteivät ne olisi irronneet. Mitään suurempaa opetusta tuossa kirjassa ei muistaakseni ollut, vaan kirja kertoi ainoastaan siitä, kuinka tuo Myyrä-hahmo sai housut. Muistan, kuinka Myyrän kaveri rapu käytteli saksiaan housukangasta leikatessaan... Jotkut lapsuuden kuvat ovat näköjään piirtyneet verkkokalvolle ihan pysyvästi. :-)

Kuva: piirros Z. Miler/www.bookcrossing.com

Juuri tämä kaksi vuotta valmisteltu "Kuinka Myyrä sai housut" -tarina oli elokuvana alkusysäys koko Myyrä-tuotannolle. Miler sai tämän elokuvan valmiiksi vuonna 1956, ja sen jälkeen tuo neuvokas ja hyväntahtoinen Myyrä on puuhaillut kaikenlaista: se on saanut auton, käynyt lentämässä, parantanut ystävänsä hiiren, selvinnyt talvesta, toiminut puhemiehenä... Tunnusomaista Myyrälle on touhukkuus, ystävällisyys, pulmatilanteista selviäminen - siis selvää arjen sankariainesta! Ja kaiken kruunasi valloittava hymy!

Kuva: www.condiana.fi

Milerin kuoleman jälkeen Myyrä-hahmoa on analysoity enemmänkin, ja olen oppinut mm. sen, että Myyrä oli suunniteltu sosialismin mannekiiniksi: se ei esimerkiksi saanut itselleen uusia housuja ilman ystäviensä apua. Muurahaiset kutoivat kankaan, rapu leikkasi sen ja linnut neuloivat kankaan housuiksi. Hmm. Tiedä häntä. Eivätkös siinä Tuhkimo-piirroselokuvassakin linnut hoitaneet tanssiaispuvun viimeistelyn? Tekeekö piirroshahmosta sosialistisen vain se, että se on piirretty Tšekkoslovakissa?

No, analysointi sikseen. Myyrässä on jotain ilahduttavaa, eikä sitä voi oikein vilkaistakaan tulematta hyvälle tuulelle. Tästä toimikoon todisteena se, että kun hain autoni huollosta, olivat ronskit autoasentajat nostaneet takapenkilläni matkustavan Myyrä-hahmon etupenkille, laittaneet sen turvavöihin ja nostaneet toisen käden (?) iloiseen tervehdysasentoon!

Milerille postuumisti kiitos valoisasta Myyrä-hahmosta, ja Sinulle, lukijani, hyväntuulista viikkoa!

Kuva: www.tammi.fi

 

 

Joulukuu!

Nyt se on jo täällä - joulukuu! Ja kolmen viikon päästä on jo joulupäivä! Tästäkö johtuu, mutta myös illat ovat olleet niin täynnä toimintaa, etten ole blogin pariin ehtinyt. Rauhallisempia aikoja odotellessa välitän kuunneltavaksi linkin iki-ihanan Frank Sinatran iki-ihanasta joululaulusta "The Christmas Song".

Mikä rauha, mikä fraseeraus - yksikään sana ei jää epäselväksi. Tällaista laulutapaa ja tällaista joulurauhaa kohden...

Puuhakasta mutta rauhallista joulukuun alkua!