Kuulin varmaan noin kymmenvuotiaana ensimmäistä kertaa joltakin vanhempieni ostamalta kokoelma-LP-levyltä Neil Sedakan kappaleen "Solitaire". En tietenkään täysin - tai ollenkaan - ymmärtänyt, mistä kappaleessa lauletaan, en sen sanoja enkä varsinkaan vertauskuvallista sisältöä, mutta jokin tässä haikeassa, surumielisessä kaihossa iski pieneen ihmiseen. Tätä kappaletta tuli kuunneltua monet, monet kerrat, kun ne ensimmäiset sydänsurut iskivät. Ja nehän olivat sydänsuruja tyyliin "Nyyh, se ei heittänytkään mua tänään lumipallolla" tai "Nyyh, se ei hakenutkaan mua siihen viimeiseen hitaaseen koulun pikkujouludiskossa". Niistä sitten kirjoitettiin Teinariin (eli Teinikalenteriin, nuoremmille lukijoille tiedoksi), ja taustalla soi "Solitaire"...
Yhtä kaikki: Neil Sedaka, jota kenties jonkinmoisena hissimusiikkiruotsinlaivamuusikkona täällä Suomessa pidetään, kuuluu tämän nuoruusmuistokappaleen perusteella ikilemppareihini. Ja eihän tuo sanoitus nyt varsinkaan syvemmältä kantilta pohdittuna nyt ihan huonommasta päästä ole.
Tiesitkö muuten, että Neil Sedaka on tehnyt yhteistyötä mm. Abba-yhtyeen kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei, ja kiva, kun kommentoit! Kommenttisi julkaistaan vahvistuksen jälkeen.
t.Tupuna