Jaamme isäni kanssa monta yhteistä kiinnostuksen kohdetta, mm. rakkauden rytmimusiikkiin. Muistan omasta lapsuudestani useita pimeiden öiden tuokioita, kun olemme olleet koko perheen voimin matkalla jostain pidemmältä kohti kotia, ja torkuimme siskoni kanssa puoli- tai kokounessa auton takapenkillä. Isä kuunteli ajaessaan autoradiota, ja ennen kuin Maamme-laulu keskiyöllä lopetti radio-ohjelman (nuoremmille lukijoille tiedoksi, että niin todella tehtiin 70-luvulla Yleisradion radiokanavilla - eikä muita kanavia siis ollut saatavilla) isä naputti sormillaan rytmiä auton rattiin. Välillä vihkisormus osui ratin kovaan materiaaliin, ja nuo äänet ovat painuneet syvälle sieluuni yhtenä lämpimimmistä lapsuusmuistoistani. Hassua, ehkä, mutta totta.
Näin isänpäivänä onnittelen isääni - maailman parasta isää - suosikkikitaristimme Chet Atkinsin Kuolleet lehdet -kappaleella.
Onnea, isä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei, ja kiva, kun kommentoit! Kommenttisi julkaistaan vahvistuksen jälkeen.
t.Tupuna