Vaikka olen puhunut epäilevään sävyyn Musiikkitalon toteutuksesta, siellä siis vielä käymättä, ja mielestäni se edelleenkin näyttää ulkoapäin kaikkea muuta kuin kutsuvalta, niin tänään tapahtui muutos! Astelin rankkasateen keskeltä sisälle Musiikkitaloon, laskeuduin portaat alas kohti narikka-aluetta - ja olin myyty. En tiedä, mistä oli kyse, ja mitä tapahtui, mutta jollain tavalla talo otti minut lämpimään otteeseensa, eikä päästänyt irti. Talossa on tilaa liikkua ja hengittää, valoa (kyllä, jopa näin marraskuun pimeällä!), lämmintä puuta, tukevaa terästä, lempeää lasia...
Parven lämpiö. |
Lasia, terästä ja sinistä sävyä. |
Ja se konserttisali sitten:
Konserttisalia, 1. |
Konserttisalia, 2. |
Musiikkitalon akustiikasta on puhuttu paljon, ainakin suunnitteluvaiheessa, ja muistaakseni se sai ihan hyvät arviot talon valmistuttua. Omasta mielestäni, ainakin tämänpäiväisellä istumapaikalla, akustiikka oli loistava! Orkesteri soi pehmeästi, tasapainoisesti, selkeästi. Sitä aloin kyllä ihan uteliaisuudesta miettiä, miten tuollainen viinitarhamainen sali käyttäytyy. Istuin tänään ns. orkesterin takana, eli kasvoni olivat kapellimestaria kohti. Viulut soivat siis oikealla, puhaltimet olivat lähimpänä minua, ja sellot soivat vasemmalla. Kuuleekohan korva eron siihen ns. normaaliin sointiin, kun istutaan kapellimestarin takana, ja viulut ovat vasemmalla, puhaltimet kauimpina ja sellot oikealla? Älkää ymmärtäkö väärin, mikään ei kuulostanut huonolta, mutta aloin silti miettiä tätä mielenkiintoista seikkaa. "Kääntääköhän" tuollaisen viinitarhasalin akustiikka soitinten äänet siihen "perinteiseen" kuulokuvaan? Hmm. Tietääkö joku?
Ja itse konsertti sitten:
Siitä lisää huomenna!
Kaikki kuvat: © Tupuna 27.11.2011 NJSO:n konsertti Musiikkitalossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei, ja kiva, kun kommentoit! Kommenttisi julkaistaan vahvistuksen jälkeen.
t.Tupuna