Hei, hyvä lukijani! Tupuna on täällä taas - piiiiiitkän hiljaisuuden jälkeen! Tässä on tehty töitä, päivitetty konekantaa (mikä se on se "plug-and-play", kysyn vaan!), vietetty talvilomaa jne. jne. jne. Aika on ollut kortilla, mutta samalla, kun valon määrä luonnossa lisääntyy, nousee myös Tupunan energiataso, joten tästä alkaa Tupunan blogin kevätnousu! :-)
Kaiken tohinan keskellä selkäni vihoittelee. Ja mikä kamalinta, näin ilta-, yö- ja aamu-uniselle: eniten se kipeytyy nukkumisesta! Olenkohan jo tavoittanut sen iän, jossa yöunien määrä alkaa lyhentyä? Se ei siis johdukaan siitä, ettei saisi unta, vaan siitä, että kroppa muuten vaan kipeytyy, jos nukkuu liikaa...
No, kuitenkin: muuten todella mukavan päivän päätteeksi (energisoiva laulutunti, mukava kaupunkilounas, maalaustalkoita kotosalla jne.) selkä sanoi taas yhteistyösopimuksensa irti. Sain itseni kuitenkin kärrättyä ruokaostoksille, eikä se ollut mitään sulokkaan liikkumisen juhlaa. Jäykästi köpötellen ja hammasta purren pääsin ostosten jälkeen hissiin ja matkalle kohti parkkihallia. Samaan hissiin kiiruhti hieman minua nuorempi mies, joka kantoi rinnallaan valjaissa hyvin nuorta ihmistainta, ja ostoskärryissä istui muutaman vuoden ikäinen nuori neiti. Selkeästi lapsistaan iloinen ja ylpeä nuori isä osoitti nuorempaa lastaan ja kertoi, että "tämä nuori ihminenpä oli juuri elämänsä ensimmäistä kertaa ruokakaupassa!". Vaihdoimme muutaman sanan, ja sitten ostoskärryissä istuva herttainen, minua katsova kiharapäinen nuori neiti aukaisi suunsa: "Mä oon muuten neljä vuotta! Miten vanha sä oot?" Ja ennen kuin ehdin vastata, hän jatkoi: "Mun nimi on Iiris!" Sanoin, että se on kaunis nimi, johon hän vastasi: "Mikä sun sukunimi on?" Kerroin sen, ja hän kysyi: "Mikä sun oikea nimi sitten on?"
Jokin tuossa nuoressa neidissä oli niin valoisaa ja avointa, että selkäkipu oli hetkeksi poispyyhkäisty! Kunpa edes osa tuota lapsen avoimuutta ja valoisuutta säilyisi meissä kaikissa - tai ehkä se löytyy meistä uudelleen kevään valon lisääntyessä?
Kiitos, Iiris, neljä vee!
Ja menköön tämä nyt disco-humpan puolelle, mutta oman aikani lapsena rohkenen alkavan kevään kunniaksi julistaa päivän musiikkiesitykseksi tämän:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei, ja kiva, kun kommentoit! Kommenttisi julkaistaan vahvistuksen jälkeen.
t.Tupuna