Juuri Urheilumuseossa piipahtamista ennen kävimme Olympiastadionin tornissa. Tulipa mieleen se vanha totuus, että lähelle on pisin matka - ne oman kotipaikan nähtävyydet jäävät usein käymättä. Oli siis aika korjata tilanne, ja niinpä otimme yllättävän pienen hissin ylös torniin.
 |
| Hissi vai portaat....? Hissi! |
Melko hyvin kehittyneen korkean paikan kammoni vuoksi en ole uusissa matkakohteissa ensimmäisenä etsimässä korkeaa näköalatornia, mutta sen verran niissä olen kuitenkin uskaltautunut käymään, että havaitsin heti hissistä ulos astuttuani tornin näköalatasanteen olevan to-del-la pieni. Olisikohan sinne mahtunut kahdeksasta kymmeneen ihmistä mukavasti kaiteen ääreen maisemia ihailemaan? Tasanteita on kahdessa kerroksessa, ja niistä itselläni oli mukavin olo siinä alemmassa. Ylemmässä kun on kattokin auki, tai, no, oli siinä kaiteet kattona, mutta hieman liian avoin oli olo taivasalla noissa korkeuksissa...
Mutta ne näkymät: vaikka sitä kuinka lukee ja tietää, että Helsinki on meren ympäröimä, ja metsää on myös runsaasti, niin tuolta ylhäältä sen vasta kunnolla havaitsi omin silmin:
 |
| Katse kohti keskustaa.... |
 |
| ... ja hieman tarkempi zoomaus Töölönlahden suuntaan. |
 |
| Yllättävän metsäinen näkymä; taustalla siintää Kallio. |
 |
| Katse kohti lenkkimaastoa eli keskuspuistoa; näkyvillä myös uusi kevyen liikenteen Auroran silta. |
 |
| Töölöä ja Meilahtea |
Ja tämän kirjoituksen loppuun kuva minulle rakkaasta koti-Töölöstä: minä niin pidän tuosta töölöläisestä värityksestä!
 |
| TÖÖLÖ! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei, ja kiva, kun kommentoit! Kommenttisi julkaistaan vahvistuksen jälkeen.
t.Tupuna