Erilainen käynti Tamminiemessä

Suuntasin sunnuntain aurinkoisessa kevätsäässä kohti Tamminiemen uusittua, remontoitua museota. Olen käynyt siellä edellisen kerran viitisen vuotta sitten, enkä totta puhuen ollut edes tiennyt, että museo oli mennyt kiinni peruskorjausta varten. Satuin kuitenkin muutama viikko sitten näkemään tv-uutisissa, kun kaikki Suomen neljä presidenttiä puolisoineen piipahtivat museon avajaisissa. Niinpä 70-luvun lapsena otin innostuneena suunnan kohti Tamminiemeä.

Kalliolla sijaitsevan huvimajarakennuksen jälkeen edessä näkyikin jo Tamminiemen tv:stä tuttu pääty. Muistan joskus lapsena katsoneeni televisiosta Kekkosen syntymäpäiviä (olisivatko olleet 75- tai 80-vuotispäivät), jotka aloitettiin mieskuoron onnittelulaululla. Kuoro seisoi tuossa parvekkeen alapuolella, ja UKK seisoi jylhänä parvekkeellaan laulua kuunnellen.

Ihmetyksekseni rakennuksen ovi oli kuitenkin kiinni, siis ihan lukittu. Meitä oli muutamia samaan aikaan alueelle tulleita vieraita, ja hieman ihmetellen jatkoimme matkaa rakennuksen ohi kohti kahvila Adjutanttia. Siellä meille kerrottiin ikävästä tapahtumasta: joku museossa vieraillut henkilö oli saanut sairaskohtauksen ja kuollut, ja sen vuoksi museo oli poikkeuksellisesti hetken suljettuna. Tällaista tapahtumaa en kyllä muista missään käymässäni museossa kohdanneeni...

Museoon ei siis päässyt, ja takana oli reipas kävely: päiväkahvin aika, Dajm-kakun kera (monessa paikassa ainoa gluteeniton vaihtoehto - herätkää, kahviloiden pitäjät!).

Siinä istuessani oli oiva tilaisuus, ja suoraan sanottuna pikku pakkokin, kuunnella museolippuja ostamaan tulevien ihmisten kommentteja heidän kuullessaan, että museoon ei juuri nyt kuolemantapauksen vuoksi pääse. Ottamatta varsinaisesti kantaa suuntaan tai toiseen täytyy vain todeta, että kylläpä oli reaktioita laidasta laitaan! Onhan se ymmärrettävää, jos hieman pidemmästä matkasta ollaan matkattu, eikä sitten museoon päästäkään, mutta ei tällainen tapahtuma kyllä ole henkilökunnankaan vika. Vuorossa ollut naishenkilö hoiti kyllä tilannetta kärsivällisesti, rauhallisesti ja ratkaisuhakuisesti, eli suoraan sanottuna erittäin hyvin. Myöhästyneet virtuaalikiitokset hänelle!

Kahvittelun jälkeen oli vielä mahdollisuus tutustua siihen kuuluisaan Tamminiemen saunaan, jossa on varmasti tehty politiikkaa enemmän kuin päärakennuksessa. Kuvasta tuli hieman hämärä, mutta kyllä tuosta uima-altaan erottaa. :-)

Sauna oli tummanpuhuva, ja hauskaa oli bongata lapsuudesta & mummoloista tuttuja esineitä, kuten hyvin, hyvin vanhat hanat pesuhuoneessa, sekä tämä allaoleva komeus: vanhanmallinen valokatkaisin, jossa vielä info-tekstikin tehty sillä vanhalla "koho-Dymolla", eikä millään nykyajan kotkotusmallilla. :-)

Tupuna tykkää kovasti! :-)

Sitten olikin jo aika lähteä kävelemään kotia kohden. Kieltämättä sitä tuli pohdittua, että minkäköhän ikäinen museovieras oli menehtynyt, oliko kyseessä tapaturma tms. Tämän päivän Ilta-Sanomiinhan tuo tapahtuma oli sitten ihan kanteen sijoitettu, ja sen verran lukaisin, että kyseessä oli iäkkäämpi, sairaskohtaukseen menehtynyt mies. Mutta oliko tuo nyt ihan "kansipaikan" ansainnut uutinen? Hmm.

Yritän uudemman kerran päästä museoon tässä kevään tai tulevan kesän aikana. En usko, että se ihan kaikkia jaksaa kiinnostaa, mutta meille, jotka ovat eläneet lapsuutensa luullen, ettei Suomella ole presidenttiä, vaan Kekkonen, museossa on kyllä nähtävää ja tunnistettavaa - juuri sitä ajankuvaa, jota mustavalkoisista televisioista katsoimme, kunhan niistä saatiin ensin kuvaputken lämpeämisen jälkeen kuva näkyviin. :-)

Tässä vielä muutama kuva Tamminiemen alueelta.