Vaihtelua katusoittoon

Kävellessäni  tänään Aleksia pitkin huomasin jo kaukaa tavallista tiiviimmän ihmisjoukon, joka selvästikin seurasi jotain esitystä. Lähemmäksi päästyäni jäin katselemaan haltioituneena aivan uudenlaista soitinta ja sen taitavaa soittajaa. Miksiköhän tätä nyt pitäisi sanoa? Pullopeli?

Tämä katusoittaja oli kerännyt ympärilleen tavallista suuremman joukon, ja kaikki esitystä seuranneet olivat hyväntuulisen ja kiinnostuneen näköisiä. Lisää tällaista! (vaikka tuon soittimen liikuttaminen ja kasaaminen saattaa olla monella tavalla hieman haastavaa....)

Muistan jo viime kesänä nauttineeni runsaasta katumusisointitarjonnasta, jota Helsingin ydinkeskusta kesäisille kulkijoille tarjosi. Pidän kameran viritettynä myös tänä kesänä, josko saisin tarjoiltua teillekin muutaman suosikkini!

Iloista viikonloppua - sateesta huolimatta!

Ilahduttavaa uudisrakentamista

Ajelin juhannuksena vanhempieni luota takaisin Helsinkiin niitä "pikkuteitä", joita ei koskaan normaalisti tule ajettua. Moottoritiehän on niin paljon kätevämpi ja nopeampi - ja tylsempi. Päädyin alueelle, joka erilaisuudellaan kutsui pysähtymään läheiselle bussipysäkille. Katselin ympärilleni ihmetellen uusien talojen värikkyyttä ja persoonallista ulkoasua; piti oikein rakennuttajan kyltistä tarkistaa, missä olen! :-)

Kuva: www.taloforum.fi

Kyltistähän se selvisi. Olin päätynyt Helsingin Alppikylään!

Kuva: www.mtv3.fi

En valitettavasti tajunnut ottaa valokuvia, joten täytyy turvautua niihin, joita netistä löytyy: toivottavasti saat niistä kuitenkin edes ylimalkaisen kuvan innostukseni syystä. :-)

Kotona perehdyin tarkemmin Alppikylän konseptiin, ja tässä lyhyesti tietoja "Uutta Helsinkiä" -nettisivustolta: Alppikylä sijaitsee Tattariharjulla, ja sen lähistölle rakentuu toinen, uusi asuinalue, Ormuspelto. Alppikylään on vuoteen 2015 mennessä suunnitteilla asunnot noin 2.000 asukkaalle, nykyistä enemmän työpaikkoja, sekä entistä enemmän katuja ja kaupunkipuistoja. Alppikylään tulee useita eri asuntotyyppejä, mutta pääosiltaan sinne rakennetaan kaupunkipientaloja. Näiden tontit ovat 250 - 330 neliön kokoisia, ja tonteille voi rakentaa jopa 180 asuinneliön talon. Jokaiseen asuntoon tulee olla oma sisäänkäynti suoraan kadulta, joten etupihaa ei taloon saa. Pieni takapiha on kuitenkin mahdollinen.

Kuva: www.laituri.hel.fi

Olen usein miettinyt, miksei enää rakenneta yhtä kauniita taloja kuin mitä esimerkiksi Töölön ja Kruununhaan 40-luvulla rakennetut kerrostalot ovat. Eiranrannan vanhat talot ovat myös hykerryttävän kauniita, ja niinpä minusta oli ikävää, että siihen viereen kovan kohun saattelemana rakennetut Eiranrannan "ökytalot" ovat sellaiset kuin ovat. Anteeksi vain kaikki toisella tavalla ajattelevat, mutta mielestäni niissä ei ole minkäänlaista henkeä eikä ajatusta, ja ne ovat kylmiä ja kolkkoja ja luotaantyöntäviä. Ero vanhaan rakennustyyliin vielä korostuu niiden kauniiden, vanhojen rakennusten vieressä.

Alppikylä ilahdutti ja riemastutti väreillään ja monimuotoisuudellaan, jotka toivotan tervetulleiksi, jos ei kerran tuota vanhaa rakennustyyliä ja -tapaa enää saa takaisin. :-)  Myös Helsinki-Vantaan lentoaseman lähettyvillä sijaitseva Kartanonkosken asuinalue on mielestäni kaunis, ja Töölöstä löytyvä taloryhmä "Oscar - Grammy - Emmy", eli "Töölön Stage" saa aina hymyn huulilleni.

Kartanonkosken värejä. Kuva: www.kivitalo.fi

Töölön Stagea. Kuva: www.srv.fi

Yhteenvetona mielipiteestäni: en ymmärrä mitään rakennusmääräyksistä, mutta arkipäivän piristykseksi toivon persoonallisempia ja värikkäämpiä ratkaisuja myös kaupunkien keskustoihin ja kerrostalorakentamiseen!

Kuningas on puhunut

Kävin muutamia viikkoja sitten Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa näytelmän Kuninkaan puhe. Olen aiemmin nähnyt Kuninkaan puhe -elokuvan, joka voitti parhaan elokuvan Oscar-palkinnon vuonna 2011, ja samalla myös Colin Firth voitti parhaan miespääosan Oscarin. Muitakin Oscar-palkintoja elokuva sai, ja se menestyi hyvin niin elokuvateattereissa kuin dvd-levityksessäkin.

Kuva: winstonchurchill.org

Elokuva kertoo tositarinan kuningas Yrjö VI:sta, jolla oli julkisia puheita pitävälle hallitsijalle kiusallinen vaiva: änkytys. Kokeiltuaan jo lähestulkoon kaikkia parannuskeinoja kuningas ja vaimonsa, kuningatar Elisabet, päättävät kokeilla vielä yhtä uutta hoitoa: Australiasta kotoisin olevaa, hyvinkin persoonallista puheterapeuttia Lionel Logueta. Elokuvassa Loguen roolin esitti - jälleen kerran - mieleenpainuvasti ehdottomiin suosikkinäyttelijöihini kuuluvat Geoffrey Rush, jonka näyttelijäsuoritus Loisto-elokuvassa pianisti David Helfgottina on painunut ikiajoiksi sydämeeni. Kaupunginteatterin näyttämöversiossa kuningasta esitti Carl-Kristian Rundman, ja Loguen roolissa navigoi Pertti Sveholm. Sivuosien esittäjistä on mainittava Winston Churchilliä loistavasti esittänyt Jari Pehkonen.

Geoffrey Rush Loisto-elokuvassa. Kuva: afi.org.au

Kuninkaan puheen tarina on todenperäisyydessään ja yksinkertaisuudessaan tämä: vastahakoisesti kuninkaaksi joutunut änkyttävä mies etsii apua änkytykseen, ja useita keinoja kokeiltuaan päätyy outoja terapiamuotoja käyttävän puheterapeutin pakeille, ja loppujenlopuksi selättää vaivansa. Tarinan ollessa noin yksinkertainen vaatii se esittäjiltään todella paljon. Änkytyksessä on kyse yksittäisen ihmisen hädästä, noloudesta, kiusaantumisesta, tuskasta, epätoivosta, väsymisestä, sekä läheisten ihmisten avuttomuudesta ja neuvottomuudesta. Näiden ominaisuuksien esittämiseen ei kaupunginteatterin suuri näyttämö ollut mielestäni paras mahdollinen ympäristö. Kyse ei välttämättä ollut näyttelijöiden kyvyistä, taidoista tai intensiteetistä, mutta varsinkin katsomon toisella reunalla istuessa suuri näyttämö vaikutti aivan liian suurelta tämäntyyppisen näytelmän näyttämöksi. Voin vain kuvitella, miten paljon lämpimämpi ja tiiviimpi tunnelma olisi ollut pienellä näyttämöllä, tai vaikkapa Lillanissa. Hmm.

Tiedän, että on epäreilua verrata näyttämöversiota ja elokuvaversiota keskenään. Koska tuo näytelmä ei oikein lähtenyt mielestäni lentoon, oli aivoilla - estelyistäni huolimatta - aikaa ja tilaisuus pohtia  näiden kahden version eroja: siinä, missä Yrjö VI:n hätä ja ahdisteneisuus jäi Kaupunginteatterissa suurimmaksi osaksi toiselle laidalle isoa näyttämöä, lävähti se elokuvaversiossa suoraan kohti. Useita kertoja tuntui silmien takana se lievästi kuumottama lämpö, joka jatkuessaan tiivistyy liikutuksen kyyneleeksi.

Kuva: www.hkt.fi

Rundman ja Sveholm tekivät Kari Heiskasen ohjauksessa parhaansa, mutta kysymys onkin osoitettu teatterin johdolle: oliko juuri tämä näytelmä pakko tuoda suurelle näyttämölle? Tässä versiossa mieliinpainuvinta olivat - omasta mielestäni - Rundmanin taitava änkytys sekä Sveholmin muutama koe-esiintyminen: olisin toivonut toisenlaista kokemusta.

Juhannustunnelmia

Eilisilta sujui perinteisissä juhannustunnelmissa, vaikka kaupungissa pysyinkin, enkä matkannut maaseudun rauhaan. Useita kaupunkiin jääneitä juhlijoita oli kerääntynyt Ursulan kahvilaan, jonka terassilla haitaristi & pianisti -duo musisoi ja yhteislaulatti juhlijoita. Saku Sammakko, Satumaa, Heili Karjalasta, Saarenmaan valssi - siinä muutamia yhteislaulutuokion "hittejä". :-) Kaikilla tuntui olevan iloinen mieli, ja ilmakin suosi. Paikalla oli myös paljon ulkomaalaisia, joille me suomalaiset sitten yritimme selittää, että "This is juhannus". :-)

Perinteiseen tapaan syttyi myös kokko; tässä siitä muutama seepia-sävytteinen kuva:

Ja olihan siellä terassin lähettyvillä myös juhannusseuraa:

Sateisesta säästä huolimatta: mukavaa juhannusviikonlopun jatkoa Sinulle!

Perinteistä juhannusta, with a twist

Toivottelen Sinulle, lukijani, aurinkoista ja lämmintä juhannusta. Itse pysyttelen kaupungissa - on omalla tavallaan todella nautittavaa kuljeskella rauhassa lähestulkoon autioita katuja ja hymyillä vastaantulijoille. Niitä on niin harvassa, että suomalainenkin jaksaa silloin hymyillä. :-)

Tässä vielä juhannuksen viihdykkeeksi perinteisestä perinteisin kappale alkuperäisen artistin esittämänä. Tämä toimikoon esimerkkinä ainakin kahdesta asiasta:

1) näin tehdään kappaleesta tyylikkäästi uusi versio ja
2) näin kannetaan teinivuosien jälkeen kertyneet ikävuodet tyylillä.

Hyvät lukijat: The Tom Jones! :-)

Toiset tekevät, mitä haluavat! :-)

Tätä ei voi katsoa hymyilemättä - vain kissa voi keksiä jotain tällaista! :-)

Hyväntuulista päivää Sinulle!

Count your garden...

Count your garden by the flowers,
never by the leaves that fall.
Count your days by golden hours,
don’t remember clouds at all . . .
Count your nights by stars, not shadows.
Count your life with smiles, not tears.
And all throughout your lifetime,
count your age by friends, not years.

(Anon.)

Kuva: www.deviantart.com

Kesälounas!

Tämän päivän piristys oli ihana, kesäinen merenrantalounas kahden hyvän ystävän kanssa! Tässä muutamia kuvia digitaalisesta "kesäkasviostani":

 

Kuvat ovat kesäisiä - mutta missä viipyy kesän hellivä lämpö?

Musiikkia alkuviikkoon

Tervehdys, lukijani, ja pahoitteluni bloggaus-tauosta! Tässä on ollut kaikenlaista hoppua, mutta mitäpä niistä valittamaan: vierivä kivihän ei sammaloidu! :-)

Tälle viikolle on tulossa useampiakin musiikkiaiheisia postauksia, mutta aloitetaan kappaleesta, jonka parissa vietin eilisen laulutuntini, ja jonka olen tänne jo aiemminkin linkittänyt tekijän itsensä esittämänä (Leon Russell -bloggaus tässä). Tiistain kunniaksi sen esittää nyt "karvakerroinkuningas" Ray Charles.

Huomenna on vuorossa täysin erilaista musiikkia, mutta nyt annan lauluvuoron Ray "luulot pois jo ensimmäisessä tavussa" Charlesille. :-)

Ohikulkijoillakin on korvat

Pyrin pitämään tämän blogin paikkana, jossa vallitsee positiivinen henki. Tänään ajauduin kuitenkin sivulliseksi tapahtumaan, joka oli mielestäni sen verran tökerö, että haluan kirjoittaa sen "koko maailmalle" - eli teille, lukijani. 

Vietin tänään mukavan iltapäivätuokion kuunnellen mielenkiintoisia luentoja. Tilaisuuden päätyttyä kävelin hyväntuulisena hakemaan autoani eräästä keskustan parkkihalleista, ja maksaessani pysäköintiäni maksuautomaattiin olin pakotettu kuulemaan seuraavanlaisen "keskustelun":

iäkkäältä kuulostanut mies oli arvatenkin joltain ulosajopuomilta soittanut info-nappulaa painaen parkkihallin asiakaspalveluhenkilölle saadakseen apua. Linja puomilta asiakaspalvelutilaan oli hyvä, koska jopa minä kuulin maksuautomaatille asti, että soittaneella henkilöllä oli vaikeuksia puomin aukaisussa, maksussa tms. Nähtävästi linja asiakaspalvelusta puomille oli huonompi, tai sitten soittajan oli joko huonon kuulonsa tai ympäristön hälyn vuoksi vaikea kuulla, mitä asiakaspalveluhenkilö hänelle neuvoi. Keskustelua ei siis oikein päässyt syntymään, ja sitten jo kuulinkin jotain, mikä pahoitti mieleni. Asiakaspalveluhenkilö painoi puomin aukaisevaa nappia, ja sen jälkeen kommentoi suureen ääneen:

"V__un vanhus p__se s__tana."

Toivon, että puheyhteys puomille oli jo suljettu. Avoimesta ikkunaluukustahan se kuului "vain" meille ulkopuolisille asiakkaille.

Silti mietin, miten surullista

a) jos ei enää opeteta, että tuollainen käytös ei kuulu hyvään asiakaspalveluun

ja/tai

b) että tarvitsisi opettaa, että tuollainen käytös ei kuulu hyvään asiakaspalveluun.

Kuva: www.kiroguru.fi