Talven selkä on taittunut -

sehän käy selkeästi ilmi tästä pääsiäispäivän kävelyllä napatusta valokuvasta! :-)

Viisauden sanoja pääsiäisviikolla

"Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli...." :-)


Ei, tuo lapsuuden hokema EI ole se viisaus, jonka halusin kanssasi jakaa näin aurinkoisen kevätpäivän jälkeen. Kyllä, mielestäni on jo kevät, vaikka varmaan tällä hetkellä lämpötila taas laskee jonnekin kymmenen pakkasasteen tienoille, eikä kevätpoplaria voi vielä kaivaa vaatekaapin pohjalta. Mutta päivisin voi kokea sen ihanan ihmeen: lämmittävän auringonpaisteen! Kohta ei lumikaan enää mahda auringon lämmölle mitään - jippii!!

Kevät on jo ihan kulman takana!

Tänään kävellessäni kahden ystäväni kanssa lounaalta takaisin töihin keskustelimme siitä, miten kirkas auringonpaiste, tienlaidan vallanneet vesilätäköt ja sulava lumi olisivat lapsina saaneet meidät riemastumaan, ehkä jopa hihkumaan riemusta, rakentelemaan pieniä patoja ja lähettelemään käpyjä ja oksanpätkiä veden virtauksen mukana... Mikä estää toimimasta samoin nyt?

Pääsiäisviikon viisaat sanat tulevat tässä:

"Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä,
ja joilla on sisäinen hehku päällä,
on paljon.

Harmi,
että he ovat valtaosin
alle 7-vuotiaita."

(Esa Saarinen)

Keväistä pääsiäisviikkoa Sinulle, lukijani!

On siis kevät....

Voi ihanuuksien ihanuus! Ulkoilmasta ja säätilasta viis - kalenterin mukaan on maaliskuun - ja samalla kevään - ensimmäinen päivä! Juhlistin alkavaa kevättä jo eilen nauttimalla kahvin kanssa "kesän maku" -macaroonin. Sen piristävän oranssinen väri, passionhedelmästä lähtöisin, suorastaan pakotti minut herkutteluhetkeen. Menköön, näin kevään kunniaksi!

Vasta tuosta valokuvasta huomasin, että oranssinen leivonnainen valkoisessa astiassaan muistuttaa erehdyttävästi paistettua kananmunaa.... :-)

Aurinkoista kevättä Sinulle, lukijani!

Kevät!

Tarvitseeko tämän kuvan lisäksi muita perusteita?!

Ihana valo!

Eilen aamulla kadulla kävellessäni katsahdin taivaalle, ja olen ihan varma, että näin taivaalla hehkuvassa valossa jo kevään aavistuksen!

 

Aivan varmasti kevään ensi pilkahdus taivaalla!

Iltakävelyn aikaan ympäröivä valo olikin sitten aivan toisenlainen. Töölönlahden alue oli jälleen satumaisen värikäs, sillä Lux Helsinki -tapahtuma on jälleen täällä! Tässä muutama kuvamuisto:

Roosaa valoa talven pimeyteen.

Vähän kuin ufoja? :-)

Tämä oli oikeasti todella oudonmuotoinen lamppu! Otin myös selvärajaisen kuvan, mutta lamppu pysyy yhtä outona. Kiehtovaa!

Hippilamppu! :-)

Yhdistelmä uskonnollisuutta ja rauhanaatetta?

Miksi lehmä on joutunut palloon?

Tähän loppuun kysymys: näkeekö kukaan muu tässä allaolevassa kuvassa, joka on otettu Kansallisoopperan amfissa sijainneesta teoksesta, ihmiskasvoja? Tuossahan on ihan selkeästi silmät ja suu, ja häivähdys nenää...?

Mukavaa alkavaa viikkoa Sinulle, lukijani!

Keväistä pääsiäistä

Pääsiäislauantain vaihtuessa ensimmäiseksi pääsiäispäiväksi toivotan Sinulle, lukijani, rauhallista pääsiäistä näiden töölönlahtelaisten kevätkukkien myötä!

(Tupuna palailee blogiin taas tiistain koittaessa.)

Kiitos, Iiris!

Hei, hyvä lukijani! Tupuna on täällä taas - piiiiiitkän hiljaisuuden jälkeen! Tässä on tehty töitä, päivitetty konekantaa (mikä se on se "plug-and-play", kysyn vaan!), vietetty talvilomaa jne. jne. jne. Aika on ollut kortilla, mutta samalla, kun valon määrä luonnossa lisääntyy, nousee myös Tupunan energiataso, joten tästä alkaa Tupunan blogin kevätnousu! :-)

Kaiken tohinan keskellä selkäni vihoittelee. Ja mikä kamalinta, näin ilta-, yö- ja aamu-uniselle: eniten se kipeytyy nukkumisesta! Olenkohan jo tavoittanut sen iän, jossa yöunien määrä alkaa lyhentyä? Se ei siis johdukaan siitä, ettei saisi unta, vaan siitä, että kroppa muuten vaan kipeytyy, jos nukkuu liikaa...

No, kuitenkin: muuten todella mukavan päivän päätteeksi (energisoiva laulutunti, mukava kaupunkilounas, maalaustalkoita kotosalla jne.) selkä sanoi taas yhteistyösopimuksensa irti. Sain itseni kuitenkin kärrättyä ruokaostoksille, eikä se ollut mitään sulokkaan liikkumisen juhlaa. Jäykästi köpötellen ja hammasta purren pääsin ostosten jälkeen hissiin ja matkalle kohti parkkihallia. Samaan hissiin kiiruhti hieman minua nuorempi mies, joka kantoi rinnallaan valjaissa hyvin nuorta ihmistainta, ja ostoskärryissä istui muutaman vuoden ikäinen nuori neiti. Selkeästi lapsistaan iloinen ja ylpeä nuori isä osoitti nuorempaa lastaan ja kertoi, että "tämä nuori ihminenpä oli juuri elämänsä ensimmäistä kertaa ruokakaupassa!". Vaihdoimme muutaman sanan, ja sitten ostoskärryissä istuva herttainen, minua katsova kiharapäinen nuori neiti aukaisi suunsa: "Mä oon muuten neljä vuotta! Miten vanha sä oot?" Ja ennen kuin ehdin vastata, hän jatkoi: "Mun nimi on Iiris!" Sanoin, että se on kaunis nimi, johon hän vastasi: "Mikä sun sukunimi on?" Kerroin sen, ja hän kysyi: "Mikä sun oikea nimi sitten on?"

Jokin tuossa nuoressa neidissä oli niin valoisaa ja avointa, että selkäkipu oli hetkeksi poispyyhkäisty! Kunpa edes osa tuota lapsen avoimuutta ja valoisuutta säilyisi meissä kaikissa - tai ehkä se löytyy meistä uudelleen kevään valon lisääntyessä?

Kiitos, Iiris, neljä vee!

Ja menköön tämä nyt disco-humpan puolelle, mutta oman aikani lapsena rohkenen alkavan kevään kunniaksi julistaa päivän musiikkiesitykseksi tämän: