 |
| Kuva: www.student20.com |
Vaikka olenkin suomalainen, ja viihdyn hyvin järvimaisemassa (havisevia koivunlehtiä, nariseva laituri ja kimmeltävä järvenselkä), niin jostain syystä Alpeilla tunnen olevani eniten "kotonani". Olenkohan ollut edellisessä elämässä alppikauris? :-)
Muistan elävästi ensikohtaamiseni Alppien kanssa. Siirryin yön hämärinä tunteina kaupungista pieneen alppikylään, ja jo täydessä pimeydessä vaistosin, että lähistöllä on jotain suurta. Tuntui, kuin olisi ollut jättimäisen King Kongin kämmenellä. Aamulla, kun vedin majatalon huoneen verhot sivuun, näin elämäni ensimmäisen kerran alppimaiseman, ja sydämeni oli myyty! On vaikea kuvailla sitä turvallisuuden ja kotoisan olon tunnetta, joka Alppien lähellä minut valtaa. Se on sekoitus järkkymätöntä turvaa, pysyvyyttä, kauneutta, nöyryyttä luonnon mahtavuuden edessä... Sitä on yhtä vaikea pukea sanoiksi kuin on kuvata Alppien monimuotoisuutta muutamalla sanalla.
Talvista viikonloppua Sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei, ja kiva, kun kommentoit! Kommenttisi julkaistaan vahvistuksen jälkeen.
t.Tupuna