Vähemmän ON enemmän!

Toivottavasti vuodenvaihde sujui hyvissä tunnelmissa. Nyt on sitten se aika vuodesta, jolloin pitää siivota kaapit (juu, heti joulusiivouksen jälkeen!), aloittaa kuntoilu, aloittaa laihdutus, tehdä elämäntapamuutos ja ryhtyä paremmaksi ihmiseksi. Hirvittävät paineet näin pimeään vuodenaikaan! :-) :-)

Palaillaan näihin vuodenvaihdeaktiviteetteihin myöhemmin. Sitä ennen todiste siitä, että "vähemmän on enemmän".

Olen seurannut syyskauden "XFactor USA" -laulukilpailua televisiosta äärimmäisen epäsäännöllisesti. En näet jaksa sitä samaa kaavaa, jolla kaikki kilpakappaleet esitetään. Hillitön valoshow, parikymmentä taustatanssijaa, vähintään kymmenen taustalaulajaa, ja jossain siinä kaiken hileen ja lantionketkutusten keskellä yrittää epätoivoinen kilpailija itseltäänkin tuntemattomaksi stailattuna esittää kilpailukappaleensa. Viimeistään siinä kohdassa, kun kilpailija - käskystä - vetää pitkän korkean äänen kovaa - ja tietysti korkealta - ja yleisö - käskystä - taputtaa pelkästään tuolle korkealle äänelle, kanava televisiossani vaihtuu... Makuja on monia, mutta tuo - ja nuo kisat yleensäkin - eivät enää "nappaa".

Mutta välipäivinä tapahtui onnenkantamoinen. Käänsin television Subille juuri, kun siellä alkoi tämä allaoleva esitys. Olenpa melkein asiaa tarkistamattakin varma siitä, että kyseessä on tämän kisan yksinkertaisin esitys. Vain mies ja flyygeli, ja yksinkertainen lavastus. Ei tanssityttöjä. Ei strobo-valoja. Ei taustakuoroa. Eikä puhtainta mahdollista ääntä, steriiliä laulusuoritusta. Ja siksi tämä kosketti. Kosketti niin paljon, että kyynel ei kohonnut ainoastaan silmäkulmaan, vaan useampi kyynel kiinnittyi silmäripsiin silmälasien linssit tahraten. Mutta asiassapahan likaantuivat. :-)

En tiedä esittäjästä, Josh Krajcikista sen enempää, mutta tämän haluan jakaa kanssanne: Josh Krajcik ja Hallelujah (kappale alkaa kohdasta 2:15).