maanantai 30. huhtikuuta 2012

Viikonloppu - acoustic

Tapahtuuko Sinulle koskaan niin, että kodinkoneita, sähkölaitteita ja/tai muita koneita - autoja myöden - hajoaa ympäriltäsi kuin sieniä sateella? Alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä, että olen täydellisesti ja muuttamattomasti erittäin epäyhteensopiva KAIKKIEN laitteiden ja koneiden kanssa. Me emme vain tule toimeen keskenämme. Piste.

Kyllästyttämättä Sinua kodinkoneellisilla yksityiskohdilla: katselin eilen illalla sivusilmällä Suomen Idolsia (telkkari sentään toimii, vielä....), ja kommentoimatta nyt mitenkään varsinaisia kilpailijoita, koin illan riemastuttavimman hetken, kun kaksi Sunrise Avenue -yhtyeen jäsentä kapusi lavalle ja esitti akustisen kappaleen "I don't dance". Eihän tuo nyt lempimusiikkini kriteereitä täytä, toteutuksen vinkkelistäkään katsottuna, mutta pisteitä ropisee akustisen version esittämisestä ainaisten tunteettomien playback-versioiden sijaan. Akustisuus sopii muutenkin hyvin tämän viikonlopun teemaan - mitä enemmän pysyttelen erossa sähkölaitteista, sen parempi. :-)

Tämän minulle poikkeuksellisen musiikkikappaleen ja sen Youtubesta löytämäni version myötä: aurinkoista alkavaa viikkoa!


perjantai 27. huhtikuuta 2012

Parvekehuumaa!

Hoppuisen viikon keskellä, eli eilen, osallistuin taloyhtiömme kokoukseen. Mitä todennäköisimmin ensi talven aikana talossamme tehdään pihanpuoleisen julkisivun perusteellinen remontti, mikä tarkoittaa melua ja mekkalaa, levyin peitettyjä ikkunoita, pimeyttä ja sitä joka paikkaan tunkevaa rakennuspölyä... Mutta yllätyksekseni tuo remontti voi tarkoittaa jotain positiivistakin! (siis jotain muuta, kuin uutta rappausta ja uusia tuuletusparvekkeita.....) Tuon remontin yhteydessä saattaa olla mahdollista teettää myös yksittäisiin asuntoihin pienet, ranskalaistyyliset parvekkeet!

Asiassa on vielä monta mutkaa ja muttaa, mutta mikäänhän ei estä haaveilemasta, vaikkei yksikään haaveista toteutuisi osittainkaan. Rakastamassani kaupungissa, Pariisissa, kävelen usein katse ylöspäin suunnattuna ja tähyän juurikin noita pieniä, hurmaavia, pariisilaisia parvekkeita. Tässä niistä muutamia:








Parvekehuumassa aurinkoista keväisen viikon jatkoa toivottelee Tupuna

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kiirettä - ja vastapainoa

Pahoittelen kovasti, että melkein kokonainen viikko on vierähtänyt ilman uusia blogitekstejä. Paitsi töissä, niin myös kotosalla on puuhaa riittänyt: ihan positiivisia asioita, mutta hieman tiiviissä aikataulussa...

Halusin kuitenkin tulla kertomaan, että en ole blogiani unohtanut, ja useita aiheideoita on vime päivien aikana päähän tupsahtanut: eiköhän niitä saada kirjoitusten muotoon tässä tulevan kuukauden sisällä.

Vaikka edellinenkin teksti sisälsi Charles Aznavourin esityksen, toiston uhallakin linkitän tähän toisen heti perään. Aznavour on sen vuoksi ajankohtainen, että olen tässä muutaman viimeisimmän laulutunnin ajan taistellut löytääkseni chansoneiden tulkintaan "aznavourmaista" vapautta. Tänään myös kuulin uutisista, että Aznavour on joutunut perumaan muutamia esiintymisiään heikon vointinsa vuoksi. Tässä lainaus AFP:n uutisesta:

"Physically, I'm not the man I was," Aznavour said. "I have fatigue that I did not used to get. I moved around, often I danced on stage, I cannot do it any more."

Pidän kyynärpäitä myöden peukkuja pystyssä, että Aznavour jaksaa, korkeasta iästään huolimatta, jatkaa esiintymisiä. Se on yksi haaveistani: nähdä Charles Aznavour livenä! Täytyisi varmaan ryhtyä siitä kuuluisasta tuumasta toimeen, eikä vain haaveilla...

Tähän kaikkeen liittyen toivotan Sinulle, lukijani, aurinkoista kevätviikkoa, Aznavourin "Yesterday when I was young" -kappaleen myötä.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Irti ykkösen vallasta!

Miksi, oi miksi, pitäisi laulu aina aloittaa ykkösellä, jos niin on nuottiin kirjoitettu?

Miksi, oi miksi, ei laulun(kaan) tekstiä saisi käsitellä siten, että se olisi kuulijan helpommin ymmärrettävissä laulajan kierrätettyä sen sekä aivojensa että sydämensä kautta?

Voiko joku väittää, että esimerkiksi tässä allaolevassa esityksessä häiritsee se, että tuo tahdin ykkösen valta on kyseenalaistettu ja murrettu?

Sateesta huolimatta aurinkoista alkuviikkoa Sinulle toivottaa "chanson-herätyksen" saanut Tupuna!

Ajateltavaa viikoksi - jos toiseksikin

"The one who follows the crowd
will usually get
no further than the crowd.
The one who walks alone,
is likely to find himself
in places
no one has ever been."

(Albert Einstein)

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Teatterisuositus: Julia/Julia

Pikainen teksti näin iltahämärässä: suosittelen lämpimästi Helsingin Korjaamolla huomenna eli torstaina ensi-iltansa saavaa "Julia/Julia"-näytelmää. Minulla oli tänään mahdollisuus käydä katsomassa ensi-iltaa edeltävä läpimeno, enkä mennessäni ihan tiennyt, mitä odottaa. Esitys otti kuitenkin tiiviisti otteeseensa heti alkutahdeista lähtien, eikä näytelmän ote herpaantunut hetkeksikään. Kirjoitan viikonloppuna, paremmalla ajalla, esityksestä lisää, mutta halusin jo tässä vaiheessa kirjoittaa tämän vinkin, jos vaikka joku teistä, lukijani, ottaisi vinkistä vaarin ja kävisi jo tulevana viikonloppuna katsomassa tämän näytelmän.

Tämä näytelmä ei ole mitään kepeintä illan viihdettä, mutta antaa nykyihmiselle sopivasti ajattelemisen aihetta...

Esitykset Korjaamolla:
12.04.2012 - 19:00
14.04.2012 - 19:00
15.04.2012 - 16:00
17.04.2012 - 19:00
20.04.2012 - 19:00 - 21.04.2012 - 19:00
21.04.2012 - 16:00 - 22.04.2012 - 16:00

Lisätietoja näytelmästä ja esityksestä täältä: 

Kopion vielä tähän loppuun suoraan Lippupisteen sivulta lyhyen kuvauksen näytelmästä:

"Nuorten teatteriammattilaisten yhteistyö-kollektiivi Jalostamo työstää ohjaaja Tommi Kainulaisen johdolla Jari Juutisen käsikirjoittaman näytelmän Julia/Julia.

Anna Lipposen sooloesitys kertoo nuoresta Juliasta, joka saakin Romeon sijasta Raimon. Perhe ja koti ovat ihastuttavat, mutta idylli lainarahalla rakennettua. Julian kilpajuoksu velkojien kanssa on yhdistelmä teatteria, elokuvaa ja musiikkia.
"

Olen seuraavat pari päivää poissa blogini äärestä, joten toivottelen jo tässä vaiheessa mukavaa ja toivottavasti keväistä viikonvaihdetta!
 
 

Erilainen käynti Tamminiemessä

Suuntasin sunnuntain aurinkoisessa kevätsäässä kohti Tamminiemen uusittua, remontoitua museota. Olen käynyt siellä edellisen kerran viitisen vuotta sitten, enkä totta puhuen ollut edes tiennyt, että museo oli mennyt kiinni peruskorjausta varten. Satuin kuitenkin muutama viikko sitten näkemään tv-uutisissa, kun kaikki Suomen neljä presidenttiä puolisoineen piipahtivat museon avajaisissa. Niinpä 70-luvun lapsena otin innostuneena suunnan kohti Tamminiemeä.



Kalliolla sijaitsevan huvimajarakennuksen jälkeen edessä näkyikin jo Tamminiemen tv:stä tuttu pääty. Muistan joskus lapsena katsoneeni televisiosta Kekkosen syntymäpäiviä (olisivatko olleet 75- tai 80-vuotispäivät), jotka aloitettiin mieskuoron onnittelulaululla. Kuoro seisoi tuossa parvekkeen alapuolella, ja UKK seisoi jylhänä parvekkeellaan laulua kuunnellen.


Ihmetyksekseni rakennuksen ovi oli kuitenkin kiinni, siis ihan lukittu. Meitä oli muutamia samaan aikaan alueelle tulleita vieraita, ja hieman ihmetellen jatkoimme matkaa rakennuksen ohi kohti kahvila Adjutanttia. Siellä meille kerrottiin ikävästä tapahtumasta: joku museossa vieraillut henkilö oli saanut sairaskohtauksen ja kuollut, ja sen vuoksi museo oli poikkeuksellisesti hetken suljettuna. Tällaista tapahtumaa en kyllä muista missään käymässäni museossa kohdanneeni...

Museoon ei siis päässyt, ja takana oli reipas kävely: päiväkahvin aika, Dajm-kakun kera (monessa paikassa ainoa gluteeniton vaihtoehto - herätkää, kahviloiden pitäjät!).


Siinä istuessani oli oiva tilaisuus, ja suoraan sanottuna pikku pakkokin, kuunnella museolippuja ostamaan tulevien ihmisten kommentteja heidän kuullessaan, että museoon ei juuri nyt kuolemantapauksen vuoksi pääse. Ottamatta varsinaisesti kantaa suuntaan tai toiseen täytyy vain todeta, että kylläpä oli reaktioita laidasta laitaan! Onhan se ymmärrettävää, jos hieman pidemmästä matkasta ollaan matkattu, eikä sitten museoon päästäkään, mutta ei tällainen tapahtuma kyllä ole henkilökunnankaan vika. Vuorossa ollut naishenkilö hoiti kyllä tilannetta kärsivällisesti, rauhallisesti ja ratkaisuhakuisesti, eli suoraan sanottuna erittäin hyvin. Myöhästyneet virtuaalikiitokset hänelle!



Kahvittelun jälkeen oli vielä mahdollisuus tutustua siihen kuuluisaan Tamminiemen saunaan, jossa on varmasti tehty politiikkaa enemmän kuin päärakennuksessa. Kuvasta tuli hieman hämärä, mutta kyllä tuosta uima-altaan erottaa. :-)


Sauna oli tummanpuhuva, ja hauskaa oli bongata lapsuudesta & mummoloista tuttuja esineitä, kuten hyvin, hyvin vanhat hanat pesuhuoneessa, sekä tämä allaoleva komeus: vanhanmallinen valokatkaisin, jossa vielä info-tekstikin tehty sillä vanhalla "koho-Dymolla", eikä millään nykyajan kotkotusmallilla. :-)

Tupuna tykkää kovasti! :-)
Sitten olikin jo aika lähteä kävelemään kotia kohden. Kieltämättä sitä tuli pohdittua, että minkäköhän ikäinen museovieras oli menehtynyt, oliko kyseessä tapaturma tms. Tämän päivän Ilta-Sanomiinhan tuo tapahtuma oli sitten ihan kanteen sijoitettu, ja sen verran lukaisin, että kyseessä oli iäkkäämpi, sairaskohtaukseen menehtynyt mies. Mutta oliko tuo nyt ihan "kansipaikan" ansainnut uutinen? Hmm.

Yritän uudemman kerran päästä museoon tässä kevään tai tulevan kesän aikana. En usko, että se ihan kaikkia jaksaa kiinnostaa, mutta meille, jotka ovat eläneet lapsuutensa luullen, ettei Suomella ole presidenttiä, vaan Kekkonen, museossa on kyllä nähtävää ja tunnistettavaa - juuri sitä ajankuvaa, jota mustavalkoisista televisioista katsoimme, kunhan niistä saatiin ensin kuvaputken lämpeämisen jälkeen kuva näkyviin. :-)

Tässä vielä muutama kuva Tamminiemen alueelta.